Rune Haako
Full Member
Foorumin taide vastaava
Kahviel?in *T?k*
Posts: 153
|
Post by Rune Haako on Jul 4, 2005 1:13:37 GMT 2
[Eleanor =Ellie]
Naputti jalallaan kepeästi matotettua lattiaa, jonka seinät antoivat periksi Corscantin oranssia vivahtavalle auringonlaskun taivaalle. Tyttö nojasi selkänsä ronskisti vasten seinää, laimea, ylemmyyden ilme kasvoillansa. Yksikään katse ei tosin häneen itseensä eksynyt, van muutama pieni, pahaa aavistamaton.
Senaatin istunto oli päättynyt.
|
|
|
Post by Padmé Amidala on Jul 4, 2005 13:32:44 GMT 2
*Padmé Amidala, tuo joka oli tunnettu myös Naboon kuningattaren asemastaan jokin aika sitten, asteli ulos senaatin istunnosta. Naisen tumma kaapu tarttui jokaiseen vastaantulevaan tuulahdukseen ja liehahteli näin ilmassa. Nainen pysähtyi senaatin aulaan ja hyvästeli muutaman senaattori tuttunsa ja oikoi siinä samalla kaapunsa liepeitä(?). Padmé jatkoi matkaansa ja haukotteli huomaamattomasti. Jopa hänenkaltaiselleen - hallinnasta ja politiikasta kiinnostuneelle- istunnot olivat joskus uuvuttavia ja kovin pitkäveteisiä. Ainoa, joka hänen päiväänsä piristi oli ajatus paluusta privaatti asunnolleen, jossa hänen rakkaansa, Anakin Skywalker tapasi odotella. Tosin jedin ja senaattorin rakkaussuhde oli kielletty... Piti siis piilotella. Asioita hankaloitti molempien kiireisyys. Padmé jatkoi matkaansa ja seurasi muutaman ihmisen ja muunkin lajien edustajien kulkua ja epäonnekseen vilkaisi aulan seinämälle.
Siihen nojasi jonkin sortistä tällä kertaa oli kn nainen. Kovin tutun näköinen, nyt vain pitäisi muistaa, keneyse. Hyvän muistinsa ansiosta Padmé tajusi yllättävän nopeaan. Kauppaliittolaisten palvelija, eräs hänen vihamiehistään vai pitäisikö sanoa vihanaisistaan. Senaattori loi jäätävän kylmän silmäyksen tähän, mutta jatkoi päättäväisesti kulkuaan, veti sitten huppuaan enemmän päänsä suojaksi. Ehkei tämä huomaisi ja Padmé pääsisi ilman mitään enempiä selkkauksia kotiinsa. Iso todennäköisyys kyllä oli, että Eleanor tunnisti...*
>> Kökköä pelaamista, mutta toivottavasti kelpaa...<<
|
|
Rune Haako
Full Member
Foorumin taide vastaava
Kahviel?in *T?k*
Posts: 153
|
Post by Rune Haako on Jul 4, 2005 19:02:27 GMT 2
Katseensa oli kylmä ja laskelmoiva. Jäisempi kuin yksikään sää, yksikään talvi tai yksikään myrsy, kun se osui juuri sopivan aliarvioivana Padmén pienen, epämiellyvän ja ilkeän hymyn käydessä kuivilla, nyttemmin mustaksi meikatuilla huulilaan, joiden liepeitä leikkasi toinen tytön vaaleita kasvoja rikkovista arvista.
Risti käsivartensa rinnalleen ja polkaisi itsensä kevyesti jalojensa varaan, laittain vähäisen painonsa vasten toista jalkaansa ja sylkäisi suustaan neimoidiankielisen haukkumasanan, joka tarkoitti kaikkea muuta kuin "kaunista" taikka "mukavaa"
Niin oli kaunansa syvä ja vihansa estoton.
|
|
|
Post by Padmé Amidala on Jul 4, 2005 22:34:47 GMT 2
Padmé pysähtyi. Jokin hänen päässään kolahti. Ei kukaan, ei kukaan naisen elämän aikana ollut häntä nimittänyt noin. Niin loukkaava ja halveksuva nimitys. Sitäpaitsi viha kuvastui tuon palvelijan kasvoista, yhtään liioittelematta. Padmén kasvot vääristyivät... Tuo ei ollut yhtään arvattavissa. Ei edes sivistymättömältä ja säälittävältä palvelija naiselta. Viha oli suurempi, kuin Amidala olikaan arvellut. Senaattori pysähtyi ja jähmettyi paikoilleen. Nainen käänsi yhtään pelkäämättä kasvonsa kohden tuota saastaista nimittelijää. Antoi jääkylmän katseensa porautua tämän roskasakkilaisen läpi ja nainen kiristi pienet ja sopusuhtaiset huulensa tiukkaan yhteen. Anakin olisi huitaissut mokoman pään irti, jos olisi kuullut rakastaan kutsuttavan noin. Yksikään naisen vihollisista ei ollut kuvastanut yhtä suurta vihaa sanojensa avulla!
Padmé tuijotti tiiviisti toista silmästä silmään ja ohikulkijat pystyivät tuntea jäisen piikin kulkevan näiden silmien välillä. Senaattori ei saanut suustaan yhtään sanaa. Hän ei ollut tottunut moista kieltä käyttämään, röyhkeää ja törkeää...
|
|
Rune Haako
Full Member
Foorumin taide vastaava
Kahviel?in *T?k*
Posts: 153
|
Post by Rune Haako on Jul 4, 2005 22:48:55 GMT 2
Pah, Padmé Amidala, totesi tuo mielessään. Hän oli aavistuksen iästään huolimatta tätä naista pidempi, hoikka, miltei luiseva, avonaisten, siloisten hiusten riippuessa kasvoilla, vaikka ne olivat yleensä kireästi letitetty puolittain tytön arpisille kasvoille. Otti askeleen, otti toisen inhan tyyni, jokseenkin samalla pilkkaava hymy huulillaan. Mustilla ja arpisilla.
"Padmé Amidala." Sanoi tytön ääni hitaasti, ilkeästi ja niin kovin kylmästi kun tämä teki pilkallisen kumarruksen toisen suuntaan ja jatkoi: "Vai pitäisikö minun sanoa: "rouva senattori"
Kohottautui sitten uudemman kerran ryhtiinsä ja kiersi toisen pysähtyneen hahmon ympäri pitkin askelin, kuin todeten kaiken ilskottavan olevan edelleen ennallaan. Niin helpolla oli tämä olento päässyt elämästään, totesi Ellie meilessään, pysähtyen senaattorin eteen, muutaman askeleen päässä ylemmyyden ilme kasvoillaan.
|
|
|
Post by Padmé Amidala on Jul 4, 2005 23:06:16 GMT 2
Padmé tiukensi yhä huuliensa puristusta ja pysyi vaiti, vaikka kuinka tuo iljettävä hahmo kierteli ja puheensävyllään pilkkasi häntä. Mitään muuta ei Padmé vihannut kuin niitä, jotka omaa pahuuttaan kiusasivat hänen maataan ja häntä itseään...
Senaattori pysyi tyynenä ja seisoi yhä jäykkänä, katse kiertäen toisen perässä. Tuo mokoma, vain säälittävä irvikuva , nemoidialaisten kengänkiillottaja uskalsi soimata tuolla tavoin. Tokihan Padmé halusi tasa-arvoa... Mutta omalla tavallaan nautti hänkin toisen huonosta asemasta, kun kyse oli vihollisesta. Mikä oli saanut tuon naisen vihaamaan? Huonosta elämästäänkin syytti varmaan Padméa, vailla selitystä noin suuri viha. Nainen pysyi hiljaa, hengittämättäkin melkein, kunnes aukaisi rauhallisesti suunsa, pitäen raudanlujan katseensa tuossa vastapuolen edustajassa.
" Mikä sinut tuo tänne? En uskoisi sinun tänne asti minun takiani vaivautuneen. Vai lähettivätkö " suuremmat tahot" sinut tänne?"
Padmé puhui selkeällä ja tyypillisen asiallisella äänensävyllään, tosin mukana oli tällä kertaa häivähdys pilkkaa. "Suuremmilla tahoilla" hän viittasi Kauppaliittolaisiin, joita tuo naispuolinen irvailija sattui palvelemaan.
|
|
Rune Haako
Full Member
Foorumin taide vastaava
Kahviel?in *T?k*
Posts: 153
|
Post by Rune Haako on Jul 4, 2005 23:15:04 GMT 2
Painoi hauraan painonsa sitten vasten toista pitkää jalkaansa, joka oli puettu metallikärkiseen saapikkaaseen, jonka kärjet ja tarttumapiikit huokuttelivat potkuun. Veti mustat hiuksensa pois kasvojensa vasemmalta puoliskolta, paljastaen nyt selkeästi toisen herasilmistään, sen valkean, jäätävän kylmän harmaan, joka ei säteillyt kuin ivaa ja ilkkumista - sama se mitä Padmé ikinä uskaltaisikaan hänestä ajatella. Kohotti terävästi toista hoikkaa kulmaansa siinä samassa ja antoi huultensa pieneen hymyyn nykiä. Ivallinen, pilkallinen hymy, mutta hillityn kylmä. Se oli kaikkea tuota juuri oikeassa suhteessa.
"En toki. Kauppaliittokin on nykyään osa Senaattia, arvon senaattori" tyttö sanoi tehden päällään pienen vähättelevän eleen painottaessaan viimeistä sanaa inhasti ja kohotti äänensä jatkamaan: "Ja minä olen täällä vastaanottaakseni herrojani."
Kun tyttö puhui herroistaan, saattoi arvata hänen puhuvan joko varakuningas Gunraysta, Kauppaliiton senaattori Lot Dottista taikka Gunrayn lakeejasta Haakosta - eritoten Haakosta, sillä tämä oli hänelle henki ja veri. Herra, isäntä ja ainoa käsitys perheestä, jota tyttö oli ikinä tuntenut. Yleisestihän se tiedettiin - neimoidit kustansivat tytön olemisen - tyttö kustansi heidän turvallisuutensa ja henkensä omallaan.
Säälittävää se kuitenkin oli itsekunkin ajatella.
|
|
|
Post by Padmé Amidala on Jul 4, 2005 23:26:52 GMT 2
Padmé ei antanut katseensakaan värähtää, kun näki toisen kylmän ja jopa joidenkin mielestä pelottavan ulkonäön. Hän oli nähnyt toinen toistaan rumempia otuksia ja sitäkin omituisempia ja olisi loukkaavaa ilmaista inhotuksensa. Tällä kertaa ei tosin ollut kyse siitä, loukkaantuisiko tuo tyhjäntoimittaja. Olisi vain parempi, jos loukkaantuisi. Enemmän oli kyse kunniasta ja oelottomuudesta, pienestä kisasta noiden naisten välillä. Taisi ihan omaa inhottavuuttaan ja pilkkaavuuttaan paljastaa oudon puoliskonsa Padmélle, nähden senaattorin olemattoman heikkouden. Mutta ei, heikkous oli jossain aivan muualla, siellä mikä tuolle sydämmettömälle oli liian kaukana... Rakkaudessa.
Senaattori hymähti ja hymy nousi pilkallisena hänen kasvoilleen. Kovinkaan moni ei tuota ilmettä yltänyt näkemään. Yleensä niin viilipyttymäinen ja "ilmeetön" ilme oli tipotiessään.
" No sittenhän toimitat heidän asioitaan. Olet tukena heidän heiveröisille jaloilleen ja puhdistat lattian tomut kengistään..."
Padmé virkkoo ja äänensävy pysyy paikoillaan, kylmänä ja vakaana, toisin kuin ilmeensä kertoo. Senaattori ei saisi pilkata palvelijattaria, itsekin kun niitä omisti. Mutta nainen hänen edessään vain tuntui olevan säälittävyyden huippu. Kuka ikinä palvelisi noin henkeen ja vereen pelkurien ja ilkimyksien takia?
|
|
Rune Haako
Full Member
Foorumin taide vastaava
Kahviel?in *T?k*
Posts: 153
|
Post by Rune Haako on Jul 4, 2005 23:37:19 GMT 2
Ehkä se omahyväinen virneensä hiukan värähti, muttei murtuvat, vaan vakavoitui hetkeksi, ja päänsä kohosi ylevään - ei niinkään lauhkaan - vaan ylenkatsovaan ja aliarvioivaan kenoon. Silmässään kiilui silkki inhotus, viha, kun tuo nainen kehtasi mainita poikkipuolista sanaa hänen isännistään. Mutta neito ei välittännyt. Hän tiesi itse varsin hyvin, millaista kansaa palveli, mitä kieltä puhui ja mihin turvasi.
"Teidän hyvin millaista kansaa palvelen, senaattori hyvä. Ja tunnen sen kansan paremmin kuin sinä, usko minua. Sillä sinä olet kasvanut palatsisi ahtaaseen aristokraattisuuteen. Et sinä voisi ymmärtää sitä, enkä minä sitä sinulta odota." Sanoi tuo sitten hetken vakavoituen, tumman hiuskuontalonsa rakoillen ja antaen periksi ne kaksi paksua, karua arpea, jotka leikkasivat hänen valkoiset kasvonsa aina leukaperistä silmien ylitse otsaan, jossa ne kohtasivat x-kirjaimen muotoiseksi kuvioksi ja loppuivat mustaan hiusrajaan. "Etkä sinä ole minulle puhumaan. Sinä palvelet Tasavaltaa, joka ei ole koskaan ollut minulle olemassa. demokratiaa ja byrokratiaa, jota ei ole. Ei ainakaan minulle. Ja sinä palvelet jedejä"
Viimeiseen sanaan oli painettu niin syvä kauna, niin syvä inho ja niin syvä viha, ettei kukaan ollut sellaista senaatissa hetkeen kuullut. Miten tyttöä ikinä ilskottikaan puhua sellaisesta pohjasakasta, kuin jedit.
|
|
|
Post by Padmé Amidala on Jul 4, 2005 23:57:43 GMT 2
Padmé nautti haluamattaankin toisen vakavoitumisesta. Loukkaus oli osunut juuri siihen kohtaan, missä se kirveli eniten. Kuin suolaa olisi valellut tuon palvelijan haavautuneille ja auenneille kasvoille. Sen näki tuosta pienestä ilmeiden vaihteluista. Muut eivät olisi sitä ehkä huomanneet, mutta senaattori seurasi toista niin tarkoin.
Kuunneltuaan toisen puheenvuoron, pitkän ja selvästi pienen kiihtymyksen vallassa sanellun puheen, Padmé porasi katseellaan yhä syvempää toisen kuontaloon ja antoi huultensa levätä. Niin kuin ne olivat olleet jännityksessä ja vihan puristuksissa.
" Luulen, että olet oikeassa. Mutta millaista onkaan nuolla maata pelkureiden jalkojen alta?"
Padmé sanoi kaikessa inhossaan tuota olentoa kohtaan ja liikautti pienen eleen kädellään, jäykkyys oli kadonnut, kun viha oli palauttanut rentouden naisen vartaloon. Kuin historia, Padmé oli unohtanut ihanat ajatuksensa kahdenkeskisestä illasta Anakininsa kanssa.
" Palvelen sitä, mikä on kaikille elollisille hyväksi. Ainakin heille, jotka rohkenevat rakastamaan ja kannattamaan rauhaa... Minä en palvele jedejä, siinä olet väärässä. Tunnen heistä muutaman ja huomaan, että viisautensa on kunnioitettavaa, mutten palvele. Mikä heissä saa sinut halveksumaan heitä? Rohkeus ja vaatimattomuus kenties?"
Padmé jatkoi ja huomasi oman pienen kiihtyvyytensä. Tosin sitä ei ehkä muut huomaisi. Äänensävyssä ei mikään ollut muuttunut. Vain lauseen pituus värähti hänen omaan korvaansa.
|
|
Rune Haako
Full Member
Foorumin taide vastaava
Kahviel?in *T?k*
Posts: 153
|
Post by Rune Haako on Jul 5, 2005 0:11:46 GMT 2
Katseensa nollautui jäätävään, ivaavaan täydellisyyteen. Padmé puhui asioista joista hänen oli vielä niin paljon ymmärtäminen, mutta toisaalta ei kai hän ollut tarpeeksi rahvas syventymään vähempiosaistensa ajatuksiin. Hemmoteltu palatsin lellikakara. Sellainen, jonka ei ollut ikinä tarvinnut edes nostaa sormeaan selviytyäkseen. Kehtasikin vielä jedeistä puhua tuohon sävyyn hänelle. Tosin eipä kai se häntä itseään haitannut, vaihtoi vain painoa toiselle jalalleen tyyneys silmissään, jotka katsoivat aasvituksen alaviistoon toista.
"Minä palvelen niitä, jotka tekevät minulle hyvin, arvon senattori. He ovat tehneet minun elämästäni hyvän, minä teen heidän. Sinäkin tekisit niin, jos olisit joutunut käymään läpi sellaisen elämän, joka on valovuosien päässä omastasi."
Äänensävynsä tyynen pistävä, huulensä levollisessa ivassa lepäsivät, silmien mittaillessa aavistuksen lyhyempää naishenkilöä.
"Minulle jedit ovat täysin eri asia kuin sinulle. He elävät loppujenlopuksi myös itselleen kuten me kaikki muutkin. Älyllisiä ja tuntevia ovat hekin. Ja kaikille älylliselle ja tuntevalle oma henki on aina tärkein. Raadollinen totuus, milady. Uskokaa itse mitä haluatte." tyttö jatkoi sitten katkeruus peitettynä huolellisesti ääneensä.
Hän tiesi mistä puhui. Jedien käsitys oikeudesta ja hyvästä ei ollut aukoton, ei ainakaan hänelle. Hymähti sitten toisen Tasavallasta jupinalle ja kumartui toisen ylle silmänsä kylminä toisen kohdaten:
"Uskosi Tasavallan ja Jedineuvoston hyvyyteen tappaa sinut vielä joskus."
|
|
|
Post by Padmé Amidala on Jul 5, 2005 0:30:43 GMT 2
Padmé katsoi yhä jäätävästi tuota Kauppaliittolaisten orjaa. Tälläkin kai mielessään pyörivät yhä useammat syyt, joista päätellen Padmé olisi säälittävämpi. Naisen kihartunut ruskean kiiltävä hiustupsu pelmahti tämän kasvoille ja senaattori joutui korjaamaan häiritsevän tekijän, tunkien sen takaisin täydelliseen kampauskuontaloonsa. Asia, joka olisi selvä; Näiden naisten kamppailusta ei tulisi loppua, ennenkuin jompikumpi kuolisi tai joutuisi kovin kauas toisistaan. Kauppaliittolainen oli painanut hänet jo hankalaan nurkkaukseen. Turha olisi enää manailla,taikka ylistellä, molempien kannatuksen kohteet pysyisivät ennallaan. Soimauskaan ei tepsinyt, molemmat olivat viilipyttyjä, jos niin voisi sanoa.
Padmé laski huppuaan ja paljasti hiuksensa. Hän liikahti lähemmäs ja antoi kätensä laskeutua alas.
" Uskot, että minä en ole kärsimystä nähnytkään. Olen nähnyt kansani kärsivän. Heidän tuskansa on ollut harteillani. Olen kieltänyt itseltäni asioita, jotka ovat lähinnä ihmistä..."
Padmé lausui vakaasti, mutta tällä kertaa hänen äänestään pystyi aistimaan pientä värinää. Hän oli paljastanut viholliselleen ne asiat, jotka olivat hänelle tärkeitä. Ilman syytä... Mutta jokin sai varmaan vastapuolen tajuamaan, että itse neiti täydellisyyskin oli kärsinyt. Ehkei se ollut huonompi asia. Senaattori katsoi katsettaan väräyttämättä toista ja jokin katseessa muuttui. Jotenkin Padmé ymmärsi paremmin tuota nuljaskaa kaikessa sen katkeruudessa ja synkkyydessä. Kärsimys oli luonut tuollaisen tuosta naisesta. Kuitenkaan minkäänlaista sympatiaa ei Amidala tuntenut. Hän ei saisi sortua, eikä se käynyt mielessäänkään.
" Ja jos se tosiaan tappaa minut, tappakoon. Mutta niin kauan uskon heidän hyvyyteensä."
Senaattori lopettaa ja vetäytyy kauemmas palvelijan luota, laittaen huppunsa taas merkiksi päähänsä jatkuvasta vihanpidosta.
>> Kökköä<<
|
|
Rune Haako
Full Member
Foorumin taide vastaava
Kahviel?in *T?k*
Posts: 153
|
Post by Rune Haako on Jul 5, 2005 0:42:05 GMT 2
"Saat itsesi kuulostamaan niin kertakaikkisen naivilta kun puhut noin. Vakuuta toki itsellesi mitä lystät. Minä tiedän ihimisistä yhtä ja toista. Ja vaikka sanoisit mitä, et saa minua uskomaan omaan kärsimykseesi. Sinä et ole vielä kokenut sellaista." Sanoi yksiselitteisesti, hupahtaen suortuvan pois terävältä nenältään, joka kutisi inhasti.
Antoi katseensa käydä ensimmäisessä oli askeltavassa neimoidissa ja totesi vikahälytyksen. Lot Dotin avustaja. Ei siis olisi tarpeen käydä vastaan. Katseensa kävi vielä nurkalla, joka kääntyi Senaatin suureen istuntosaliin, mutta ketään ei kuulunut. Ei vielä toistaiseksi sen senaattoripaljouden joukossa, joka virtasi kahden ohitse.
"Kaikin mokomin," sanoi sitten vielä toisen naiville lausahdukselle Tasavallasta ja sen senaatista, joka oli niinä päivinä läpeensä mätä korruption ja lihavien, ahneiden senaattoreiden märkäpesäke. Siitä ei ollut millekään muulle kuin sodalle enää mitään hyötyä.
|
|
|
Post by Padmé Amidala on Jul 5, 2005 0:59:36 GMT 2
Padméa ei juuri tuo naiiviksi nimittely liikauttanut. Kovin moni oli hänelle naiviudestaan seläntakan puhunut. Ehkä hän sitten oli naiivi, mutta jokaisessa olivat ärsyttävät puolensa. Senaattori liikahti hermostuneena. Hänellä ei ollut enää mitään lisättävää toisen puheisiin, mutta nyt kun oli jo pahalla päällä, teki mieli soimata itsensä maanrakoon ja odottaa Kauppaliiton saastojen saapumista.
Toisaalta säälitti tuon aliarvoisen kohtalo. Ehkei Amidalalla ollut kokemusta samanlaisesta tuskasta, orjakaan hän ei ollut koskaan ollut, muttei toinen voinut väittää hänen ikinä kärsineen. Anakin tuotti senaattorille tuskaa jo siinä määrin, ettei sitä pieneksi kipristelyksi voinut kutsua. Salata rakkaansa, ei mikään ihan pikkujuttu... Ja mahtoikohan Anakin jo odotella vaimoaan? Vai oliko tehtävänanto taas pitänyt hänet poissa ja Padméa riepottelevassa ikävän tunteessa?
Nainen korjasi asentoaan ja suuntasi katseensa muualle. Toista ärsyttääkseen hän jäisi siihen seisomaan. Uudestaan asiat vyöryivät senaattorin mieleen... Mikä kärsimyksessä ylipäätään oli kehuttavaa? Oliko niin pilkattavaa paljastaa toiselleen, että oli nauttinut? Toisen katkeruus ja mustasukkaisuus kuvastuivat tämän puheiden takia olennosta. Toki oli ikävää antaa toisten kärsiä, sitähän Padmé yritti estää toimillaan senaatissa. Padmé kiersi itsensä kauemmas toisesta, mutta päätti sanoa tälle vielä jotain ratkaisevaa tai vähemmän ratkaisevaa.
" Mikä saakaan sinut vihaamaan minua niin ylenpalttisesti. Vai oletanko itsestäni liikoja?"
|
|
|
Post by Anakin Skywalker on Jul 5, 2005 9:33:20 GMT 2
"Mistäs täällä keskustellaan?" *Kuuluu neitosten takaa huvittunut,nuorenmiehen ääni. Anakin Skywalker ilmaantui Senaatin aulaan ja näkei kaksi naista ilmeisesti kinastelevan jostain asiasta. Anakinin silmiin pisti heti tietenkin rakkaan Amidalan häneenpäin käännetty selkä. Anakin päätti ottaa selvää,mistä heidän vähän aktiivisempi keskustelu koski. Hän hiippaili hiljaisin askelin kaksikon luokse ja asettui Padmén selän taakse.* "Keskustellaanko täällä kokousta koskevista asioista vai mistä,jos saan udella ylhäisyys?" *Anakin kysyy Jediritarin tavoin kohteliaasti hymyillenylempiarvoisiltaan. Anakin huomaa,että ilmassa on pientä riidan kipinää ja hänestä tuntuu myös,etä tuli paikalle juuri väärään aikaan. Anakin näyttää äkkiä pahoittelevalta ja sanoo anteeksipyytävään sävyyn* "Anteeksi..ei ollut tarkoitus keskeyttää..Minä voin mennä.."
//No tämä se vasta kökköä onkin.. XP //
|
|