Senaatin aulassa [Ahven tänne!^^]

[Padmé Amidala]

Padmé ehti jo tyytyväisenä odotella seuraavaa haukkuvyöryä Kauppaliittolaisen suusta, mutta jokin muu taho keskeytti heidän puheensa. Kovin tuttu ääni, suoraan arvoisen senaattorin selän takaa. Nainen kiersi päätään, pelkäsi nyt ehkä pahinta... Vai parasta? Tällaisessa tilanteessa oli vaikea päättää, mutta jokatapauksessa Padmé tiesi, kenestä oli kyse.
Senaattori näki jo silmäkulmauksestaan tummanpuhuvan ja itseään paljon pidemmän ja voimakkaamman jedi miehen profiilin. Naisen silmiin muuttui hetken hätäilevä katse, mutta onneksi kukaan muu kuin Anakin ei olisi sitä voinut nähdä. Se olisi saattanut paljastaa jotain näiden kahden väliltä.
Padmé onnistui pitämään raudanlujan katseensa ja asteli nyt hiukan kauemmas jediritarista, lähemmäs palvelijaa. Nainen katsoi Anakinin synkkiä kasvoja ja tämän silmän yli kulkevaa arpea. Padmén kasvot kävivät kovin heltyneiksi taas, mutta muisti hän sitten taas, ettei nyt muka ollut kyse mistään läheisemmästä henkilöstä, niin ainakin Amidala yritti teeskennellä vihollisensa seurassa.

" Täällä keskustellaan senaattia koskevista asioista. Ja siitä, että jedien viisaus on teeskentelemistä. Näin hän ainakin mielipiteensä ilmaisi..."

Padmé lausahti nokkavasti ja kääntyi sitten Eleanorin puoleen, pieni pilkallinen vilahdus kasvoillaan. Olisi tietenkin väärin ujuttaa Anakinkin tuon inhotuksem kimppuun, Padmé tajusi itsekin olevansa tavallista kierompi. Nainen katsoi vuoroin kumpaakin ja hieman pohtivasti vilkaisi mieheensä.

" ... mutta tämän väittelyn osaamme ratkaista ilman ulkopuolisiakin."

Padmé jatkoi ja lopetti. Nyt täytyi vain toivoa, ettei Eleanor toisi jedivihaansa esille ja tempaisisi ehkä hieman hermoheikkoa Anakinia mukaansa. Ainakin senaattori oli huomannut miehessään helposti suuttumisen merkkejä, tällaisissa tilanteissa varsinkin. Olisi jopa iloinen yllätys, jos mies ei lähtisi riitelyyn mukaan.
Senaattori katseli nyt jäätävästi naispalvelijan arpista naamaa ja antoi silmiensä ihmetellä tämän erikoisia silmiä.


>> Älä Bargu vie Anakinia pois, olisi vain kivaa saada riita Ellien ja senkin välille XD<<

[Rune Haako]

Oli juuri avaamassa suunsa sanoihin, kunnes äkkäsi katseensa pudottaa Anakiniin, joka vaikutti äkkiseltään saapuneen paikalle niin, ettei tyttö ollut häntä aluksi edes huomata. Ei kuitenkaan astunut askelta taaemmas, antoi vain tappavan, katkeran tumman katseensa jäätävänä jediä tuijottaa, kuljettaen sitten tuon samaisen silmäyksen Padméen, itse täydellisyyteen, joka kuvitteli olevansa.

"Minulla on omat syyni, jotka tuskin yllättäisivät sinua, vaikka ne sinulle kertoisinkin." sanoi tuo sitten kitkerästi, huulillaan yhä pieni, ivallinen hymynkare hänen räväyttäessä arven halkomia, miltei ripsettömiä silmiänsä.

Uudemman kerran kääntyi sitten Anakinin puoleen. Huulensa hymyilivät tälle inhasti, raadollisen avoimesti ilskottaen. Hänen silmänsä siristyivät kahdeksi ilkeäksi viiruksi kun hän sanoi:

"Ah, herra Anakin Skywalker. Kaikki Galaksin saasta hakeutuu ympärilleni samaan aikaan. Pitäisikö minun olla otettu?" äänensä sanoi, painottaen juuri sopivasti inhoa, vihaa, katkeruuttakin - suorastaan sylkäisi sanat sustaan, kuin ne olisivat olleet jotakin iljettävää.

(( Juu, Anakinille ja Ellielle kränää vuan. ))

[Anakin Skywalker]

*Anakin suorastaan hämmentyy Ellien kovista sanoista. Jedi katsoo tämän jäätäviin silmiin hetken ajan hämmastyneenä,mutta ilme kuitenkin taantuu ja Anakin katsoo pieni virnistys huulillaan Ellietä,ilmeenään tavallinen kulmakarvojen alta tuijotus,joka porautuu naisen kylmiin silmiin.*
"Voi vakuuttaa teille,että Galaksien saastatkin inhoavat olla sinun läheisyydessäsi.. Mutta hei! Eikös asia olekkaan niin,että sontaläjät keräävätkin eniten kärpäsiä?"
*Anakin virnistää ja kääntyy Padmén puoleen.*
"Ymmärrän täysin,ylhäisyys. Oli väärin tunkeutua näin."
*Sanoo kohtieliaasti senaattorille nyökäten päätään ikäänkuin pienimuotoisena kumarruksena ylempiarvoiselle naiselle. Jediritari luo vilkauksen palvelijaan,joka näkyy Amidalan selän takana.*
"Mutta jos tarvitsette minua.."
*Katsoo kurtistaen kulmiaan Ellietä*
"..niin tarvitsee vain kutsua..tai ajatella mielessäsi.."
*Jedi luo palvelijaan jediritarin kasvoilla ennennäkemättömän kylmän katseen. Sitä ilmettä ei vielä koskaan ole näkynyt Anakinin vakavillakaan kasvoilla.*

[Padmé Amidala]

Padmé seurasi Anakinin reaktioita. Ja kuten arvattua, rakkaansa oli mennyt riitaan mukaan. Senaattori seuraili tilannetta vaisuna, samalla napsuttaen siroja sormiaan huomaamattomasti silkkisen hupullisen kaapunsa laskokseen. Tuo katsoi pienen silmäyksen jediinsä ja toivoi, ettei palvelijansaasta pääsisi rikkomaan miehen hermojen kestävyyttä minkäänlaisella emäloukkauksella.
Padmén silmäin tummuus näytti synkkää ja jäätävää ilmettä yhä, kun osui vähän väliä Ellieen. Kauppaliittolaisten orja, turtunut omasta onnettomuudestaan, kävivät ajatukset ja lauseet senaattorin ärtyneessä ja pinnallisesti viehättävässä pääkopassaan. Naisten välinen konflikti oli pahempi kuin se oli aiemmin ollutkaan... Aiemmin Padmé ei kyllä ollut juuri jututtanut tuota häntä vastaan kapinoivaa ja sutkauttelevaa inhotusta. Mikä tahansa orpo raukka tuo olikin, inhoa Padmé tunsi sydämestä varpaanpäihin, että ihan ihokarvat nousivat pystyyn.

Senaattori kävi lähemmäs Anakinia, tuota pitkää ja uljasta ja tapitti tätä huolestuneen oloisesti, niin ettei Ellie tuota myötätuntoista silmäystä varmaan ehtinyt näkemään. Käänsi sitten inhotuksesta vakavat kasvonsa takaisin arpinaamaiseen ja tummahiuksiseen 'vastapuolulaiseen'.

" Konferenssi päättyi isäntiesikin kohdalta jo aika sitten. Taisivat lähteä ilman sinua... Vai välttelevät kenties, kun haluavat häätää ' kärpäsensä' tiehensä, jottei muu kansa näkisi, kuinka mätiä ovat sisältäpäin."

Padmé jatkoi ja käytti mielelleen erikoista vertausta, johon Anakin oli tarttunut. "Kärpänen", ei ainakaan kovin sivistynyt ja älykäs adjektiivi, mutta sopi kuvaamaan tuota turmeltua naista. Padmén kasvoille valahti taas sama kutiseva suortuva, mutta tällä kertaa senaattori ei antanut olla niin väliksi.

" Kun kerran kävitte tänne, voisitte saattaa minut alukselle jossain vaiheessa. Ties kuinka iso salaliitto minua odottaa vastassani, kun tämä ' pääjehukin' on vaivautunut tänne asti."

Padmé selkkaa jedille ja liittää pääjehun Eleanoreen, tarkoittaen tätä ja pilkaten tämän huonoa asemaa. Pilkallinen häivähdys käy senaattorin kasvoilla, mutta lopettaa sitten pilkkansa, toistaiseksi.

[Rune Haako]

Neito keräsi ryhtinsä siihen vaikuttavaan pituuteensa, jota yleensä niin nuorella naisella ei ollut tottunut näkemään. Olis sonnutautunut kauttaaltaan mustaan. Kankaaseen, joka kiilsi vaivaisesti vasten valoa, ja sen toinen hiha näytti rispaantuneen kansikkaan sitä osittaen peittäessä. Vasenta kättä ei oltu peitetty. Kolme sen sormista oli korvattu terävissä, pitkillä metallikynsillä aikanaan. Niin terävillä, että tilapäisesti olisivat vaikka aseina toimia, vaikka varustevyöllään neidolla oli kaksi koteloa sädepistooteilleen. Kohotti vasenta kättään aavistuksen ja antoi metallisten kynsien käydä vasten toisiaan pienen, kylmän mettallisen äännähdyksen tavoittamana.

Anakinille ei suotu edes ivallista hymyä vain sellainen katse, joka ei tuntenut kuin kylmää, ei tuntenut kuin katkeruutta ja kaunaa. Vihaa ja inhoa. Kaikkea sitä, mikä olisi ajanut tytön mustaksi sithin poikaseksi, jos tämä vain olisi halunnut käyttää sitä pientä Voiman kytevää liekkiä, joka hänessä asui.

Niin ironista - hän oli osa jotakin, mitä inhosi eniten.

"Sinunhan se tulisi tietää", sanoi Anakinille sitten heti tämän lopettua puheensa ensimmäistä kertaa neidon kuullen. Hän heilautti kärsineet, mustat hiuksensa yli olkansa koho kasvojensa ruman, yhtyvän arven paljastuen kaikkien silmille. Muutaman senaattorin katsekin siinä kävi.

Sitten Ellien ilme vakavoitui hetkeksi rentoon, vakavaan ja niin kovin kylmään ilmeeseen, eikä hän oikeastaan katsonut hetkeen yhtään mihinkään. Omaan mustaan tyhjyyteensä kunnes astui edemmäs, kohotti vasemman, metallikyntisen kätensä, jonka parinkymmenensentin mittaiset, laihat metallisen kynnet kohottivat Padmé kasvot raa'asti itsensä puoleen.

" Konferenssi päättyi isäntiesikin kohdalta jo aika sitten. Taisivat lähteä ilman sinua... Vai välttelevät kenties, kun haluavat häätää ' kärpäsensä' tiehensä, jottei muu kansa näkisi, kuinka mätiä ovat sisältäpäin." Kuunteli hän ja sanoi kylmästi, rauhallisesti ja silmäänsä räväyttämättä:

"Toivot, ettet olisi sanonut tuota. Takuulla. Jos et nyt niin pian" sanoi siristeän silmänsä kylmiksi, ei ilkeiksi, mutta äärimmilleen vihaisiksi viiruiksi. Suurin loukkaus, mitä Ellie oli ikinä kuullut. Suurin loukkaus jota kukaan oli ikinä hänelle uskaltanut sanoa.

Kyntensä pureutuivat lujemmin toisen kasvoihin, laukaan, jota ne pitelivät armotta, pitäen Padmén silmien katseen lujasti omissaan. Hievahti.

[Anakin Skywalker]

*Anakin ei jäänyt odottamaan enää yhtään mitään,vaan hän vaistonomaisesti ja äkkivarmaan veti valosapelinsa vyöltään ja päästi siitä kirkkaan,läpikuultavan sinisen valon vallilleen,miekkansa ja huitaisi sen melkein Ellien naamaan kiinni,jättäen miekan Ellien ja Padmén kasvojen väliin.

Anakinin kasvoista oli kadonnut kaikki tyyneyden,ivallisuuden ja kärsivällisyyden rippeetkin. Anakinin ilme oli niin julma..vielä julmempi,kuin hiekkaväen tapettua hänen äitinsä. Pimeän puolen pahuus alkoi kuvastua ja kummuta esiin siinä valtavassa vihasta,joka ryöppysi esiin Anakinin silmistä,jotka olivat vaarallisesti kulmien alla niin,että tuskin leimuavat pupillit näkyivät.

Voi,mikä nautinto olisikaan huitaista palvelijaorjan pää hetkessä poikki. Anakin ei ymmärtänyt mikä häneen meni,mutta nuo julmat kynnet,jotka upottautuivat Padmén kasvoille,jotta orjatar saisi pidettyä naisen katseen itsessään. Anakin piteli vakaasti valomiekkaansa Ellien ja Padmén silmien korkeudella.Hän ei halunnut,että Ellie satuttaisi mitenkään Padméa. Hän ei hyväksynyt,että hän edes uhkasi tätä.*

"Päästä irti hänestä.."

*Anakin sanoi murhaavasti. Ääni oli raaka ja julma ilman tyyneyttä ja itsehillintää. Kuin eläimen kumeaa murinaa,joka kumpusi kaukaa kurkusta. Hetken ajan näytti,kuin Anakinin silmät olisivat leimahtaneet punaisenkeltaisiksi.

[Padmé Amidala]

Padmé tuskin ehti tajutakaan mitään, kun tunsi kylmän, terävän ja rautaisen kynnen leukaansa uppoavan. Sittemmin riuhtaisun ja tunsi silmissään Kauppaliittolaisen polttavan katseen. Se minkä senaattori ensimmäisenä ehti tajuta, oli että hän oli suututtanut Eleanorin pahasti, eikä vain pahasti - todella pahasti, saanut toisen vihan korkeimmilleen.
Niinpä Padmén kasvoilla kävi hetken säikähdys, mutta ehti tämä sitten korjata silmiensä katseen jäätäväksi, kuten yleensä. Nyt vain teeskennellymmin.

Nainen nautti tilaanteesta sikäli, kun oli saanut suututettua tuon pahansisuisen orjan. Pahoja nautinnonaiheita Amidalallakin siis oli. Toisaalta tilanne ei ollut kovin miellyttävä. Padmé oli juuri lausunut emäloukkauksen tuon hirviömäisen olennon rakkaimmista ja kohta ihoon porautuva terävä kynsi ei muistuttanut mistään mukavasta tai levollisesta. Pienellä liikahduksella Eleanor saisi aikaan pahan ruhjeen, ellei sitten viillon Padmén kaulaan ja tätä kautta voisi aiheuttaa jopa kuoleman.
Senaattorin tilaa ei yhtään parantanut Anakinin raivostuminen. Eleanor voisi saada taas jotain selville, se oli päällimmäinen ajatus. Ja Anakinille säädettäisiin armoton rangaistus, jos tämä siveltäisi orjalta pään irti, kaikkien jedisääntöjen vastaisesti. Padmé tunsi kehonsa värisevän ja kaavun huppu valahti hänen päästään ja paljasti hiuksensa.

" Ja tämäkö on sinun ratkaisusi, väkivalta?"

Padmé lausui, ääni väristen ja silmät kostuen, kivusta kun kynsi porautui leukansa alle niin kipeään. Kovin uskottavalta lause ei kuullostanut. Olihan Padmé itsekin turvautunut raukkamaiseen haukkumiseen...
Senaattori lähes riippui toisen kynsiotteen varassa, olihan hän sen verran toistaan lyhyempi

[Rune Haako]

Valosapeli ei tullut tytölle yllätyksenä, vaikka se saikin hänet aavistuksen katsettaan räväyttämään, muttei kuitenkaan hätkähtämään. Silmäkulmastaan kävi katseensa närkästyneen ja ivan sekaisena Anakinin silmissä. Jedin silmissä, jotka otettiin aina vakasti, muttei sillä tavalla, kuin Anakin itse olisi varmasti toivonut. Pitkät ketävät kyntensä tiukensivat hetkellisesti otettaan Padmén leukasta, kokeilivat aavistuksen tämän kaulaa, ihan aavistuksen vain koskettivat, mitä kepeimmin, kuin harkiten.

"Milady, minun maailmani ei enää tunne muita ratkaisuja."

'Ei enää'. Tämä sanat saattoivat särähtää korvaan, ehkä mietittyvätkin, sillä join tai joku oli aikanaan saanut tytön sydämen kivettymään, jäätymään niin pahoin.

Valosapelin terä valaisi neidon ilmetetömän viileitä, ehkä vihaisiakin kasvoja, joiden huulet vetäytyivät hetkeksi vihaiseen ryppyyn, kunnes ilmeensä tasaantui ja päänsä kääntyi Kauppaliiton senaattori Lot Dottin sanoista, kuin sähköiskunsaaneena, ilmeensä aavistuksen lauenneena.

"Mitä täällä tapahtuu?" sanoi vanhempi neimoidi ehkä yllättävänkin vakaalla ja painokkaalla äänellä, sellaisella, johon ei ehkä ollut toisten korva tottunut. Hän ei varsin pelokkaalta kuulostanut, ymmyrkäiseltä ja ihmettelvältä vain.

Neimoidi oli ilmestynyt käytävään kahden muun neimoidialaisen kanssa. Varakuningas Gunrayn sekä tämän neuvonantajan, Rune Haakon myötä. Lot Dot seisoi heistä etummaisena, tummansinisessä senaattorin kaavussaan, jonka laskokset laskeutuivat hänen ympärilleen askeltensa pysähdyttyä.

Ellie veti kätensä pois nopeammin kuin ajatus ehti tajuta kynsien käydessä vielä kaikessa hiljaisuudessa toisiaan vasten. Tyttö vetäytyi kahdesta inho arpisilla kasvoillaan - kuin käskystä.

(( Sain luvan pelailla hiukan sivuhahmojakin.^___^ ))

[Anakin Skywalker]

*Anakinin reaktio ei ollut samanlainen kuten Elliellä. än oli aavistanut heidän tulevan tietämättä kuitenkaan varmasti keitä he olivat henkilöllisyydeltään.

Viha hänen kasvoiltaan ei kuitenkaan heti hävinnyt,koska niin julmat ja raa'at olivat olleet tuon kurjan orjattaren silmät pitäessään veitsenterävillä kynsillään Padmén kaulaa kuristusotteessaan.

Heti Ellien laskettua irti Anakinin silmät seurasivat orjan jokaista liikettä,siirtyen naisesta sen jälkeen neimoidi-joukkoon,joka oli ilmaantunut paikalle. Anakinin vakaa käsi piteli valomiekkaa naisten pään korkeudella. Jedi arveli,että olisi aika väärinymmärrettävää,että jediritari pitelisi tappavaa valomiekkaa kahden neidon päiden välissä aivan sattumalta eräänä kauniina päivänä senaatin aulassa keskellä kirkasta päivää. Se saattaisi aiheuttaa enemmän ongelmia itse Jedille,kuin kahdelle naiselle.

Siitä huolimatta Anakin veti kätensä ja valomiekan rauhallisesti pois. Hän kosketti valomiekan kahvan nappia kevyesti,jolloin miekka vetäytyi sisään. Hän katseli hetken valomiekkaa ja laittoi sen sitten vyölleen kiinnikkeeseen. Anakin kääntyi katsomaan vakavin silmin kolmikkoa sanomatta kuitenkaan mitään.*

[Padmé Amidala]

Padmé sulki silmänsä kiinni, ettei alkaisi kyynelehtimään tuon orjattaren aiheuttamasta tuskasta, joka oli noiden rautaisten ja terävien tekokynsien syytä. Senaattori oli melkein vähällä menettää tajuntansa, kun Eleanoren kynnet kävivät entistä lujemmin kiinni leukansa alle, mutta sinnitteli ja puristi silmiään kiinnemmäs, niin että luomet olivat yhtä suurta ryppyä.
Luuhistui sitten melkein senaatin rakennuksen kylmälle ja sileälle lattialle, kun iljettävä Kauppaliittolainen vetäisi kyntensä sutjakasti ja salamannopeasti pois. Padmén silmät rävähtivät tietenkin auki ja hän otti pari huomaamatonta ja löysää askelta jediritariin päin, otti sitten kädellään hetkellisesti tukea tämän kyljestä. Nainen räpäytti silmiään hetken ja otti tukevamman asennon, kävi kauemmas Anakinista ja kosketteli jo melkein lävistettyä kurkun seutuaan ja huoahti helpotuksesta enemmänkin mielessään kuin näin julkisesti.
Padmé ehti ilahtua, mutta muiden tavoin hänkin heittäytyi hiljaiseksi, katseli nyt Lot Dottia, Gunrayta ja Rune Haakoa ja kävi läpi hetkellisen tunnistamistauon, kunnes inho palasi kasvoilleen ja katsoi murhaavasti noita kaikkia, eniten kiinnitti huomiotaan Rune Haakoon, sillä aavisti ellei sitten tiennyt tuon olevan raakalaisnaisen ylimystöä.
Ei saanut juurikaan sanaa suustaan ja neidon kasvot muuttuivat toimeettomiksi, oli vaikea keksiä mitään kelpoa selitystä, joten jätti huolen Eleanorille, joka tietenkin kantelisi tapahtuneesta... Tai sitten ei. Eihän Padmé tämän ajatuksen maisemia ymmärtänyt muutenkaan.
Kosketteli sormillaan kaapuaan ja räpäytti silmiään hermostuneeseen tahtiin.

[Rune Haako]

Katseensa seurasi silmänsä kulmasta rauhallisena kuinka valosapeli vetäytyi hänen puoleltaan. Kuinka sen kuumottava valo kuoli tyhjyyteen. Enempää huomiota se ei saanut, pienen vilkaisun – inhon ja ilskotuksen täyttämän – vain. Vielä heilautti veitsimäisen teräviä kynsiään vartalonsa vierellä Padmén kiusaksi, uhkaukseksi ja otti sitten muutaman, vahvan askeleen herrojensa luo.

Kumarsi sitten pienesti herroilleen, jotka soivat häneen pitkän katseen, joka ei kaiketi sanonut mitään kelleen muulle, kuin Ellielle itselleen, joka oli vuosiensa aikana oppinut neimoidien katseita ja ilmeitä ymmärtämään.

"Älkää huoliko, minulla ja Naboon arvoisalla senaattorilla oli vain pientä eripuraa," neito sanoi maireasti herroilleen, joista etummaisen, Lot Dottin katse kävi jokseenkin viileänä, omituisen pelottoman lamaantuneena Anakinin ja Padmén suunnalla, joiden puoleen hän sitten astui, pitäytyen kunnioittavan välimatkan päässä, omituinen, tutkimaton ilme vihreillä, juonnikkailla kasvoillaan, joista tuijotti kaksi ruusunväristä ovaali silmää.

"Toivottavasti Eleanor ei ole tuottanut teille ylimääräistä huolta," Herra Dott sitten sanoi mitä maireimmin, kuin ei olisi ollenkaan tarkoittanut mitä sanoi – ja niinhän se taisi ollakin.

Ellie astahti askeleen sitten toisten herrojensa Rune Haakon ja Nute Gunrayn edustalle, kun Anakinin ja Padmén huomio oli kiinnittyneenä Lot Dottiin. Vaihtoivat siinä muutaman nopean, hiljaisen sanan neimoidiaksi. Tämän jälkeen neito kääntyi uudemman kerran Lot Dottin puoleen, astui tämän vasemmalle puolelle lamaantunut, nollaantunut ilme kasvoillaan, joka oli samaan aikaan kireä sekä keskittyneen rauhallinen, ja se kävi tietoisena Anakinissa, mitaillen jediä halveksuen, nenäänsä pitkin. Jedillä ei ollut havaintoakaan kenen kanssa Ellie oli tekemisissä, eikä siitä, mitä tyttö oikeasti. Ellien silmät siristyivät huomaamattoman aavsituksen kun hänen mielensä kuohahti pienen Voiman aallon. Aallon joka kosketti Anakinin läsnäoloa epämukavasti ja jedi saattoi tuntea sen.

Anakin Skywalker ei ollut ainoa Voiman haltija tässä huoneessa. Ehkä parempi, taidokkaampi, muttei ainoa.

[Anakin Skywalker]

*Jediritari otti askeleen eteenpäin,kun Lot Dott tuli lähemmäs heitä.Kohtelias,kun yritti aina olla Anakin teki päällään pienimuotoisen kumarruksen ylempiarvoisilleen,vaikkei heitä juuri oikein kunnolla vielä tuntenutkaan.

Pian kuitenkin Anakin tunsi Lot Dottin kylmän Voiman pyyhkäisevän kehonsa lävitse ja sai Anakinin sisimmässä tuntemaan inhottavan pistoksen. Aivan kuin hänessäkin olisi ollut jotain tuonkaltaista Voimaa,josta hän ei (vielä) tiennyt mitään. Jedi tajusi heti,että näilläkin tai ainakin herra Dottilla oli myös hallussaan Voima,mutta minkälainen Voima..sitä Anakin ei tiennyt. Hän tuijotti värähtämättä Herra Dottin ilmeettömiin kasvoihin ja tämän mantelinmuotoisia,ruusunpunaisia silmiä.

Jedi kuunteli tämän ilmeisesti 'pahoitteluntapaiset' ja havaitsi selvästi tietynlaisen maireuden ja välinpitämättömyyden lauseessa ja äänensävyssä,joka kiusasi Anakinia. Sen huomasi selvästi,ettei Herra Dott todella tarkoittanut mitä sanoi. Siitä huolimatta Anakin nyökkäsi jälleen ikäänkuin,ettei se olisi ollut mitään.

Hän loi huolestuneen silmäyksen Padméen,jonka kurkussa vasta äskettäin olivat olleet orjattaren kynnet rautaisessa otteessa.

Anakin katseli värähtämättä neimoidin halveksivia silmäilyjä. Ne loukkasivat hieman toki Anakinia,mutta ei hän osannutkaan oikein heiltä odottaakkaan parempaakaan kohtelua. Jedi tiesi,ettei näitä otuksia tunnettu ystävällisyydestään.*

[Rune Haako]

(( Eh - se on Ellie, jolla Voima on hallussaan. ^___^' Anteeksi, jos kirjoitin turhan epäselvästi. ))

[Padmé Amidala]

Padmé seuraili tilannetta hyvin tympääntyneenä. Oli taas sittenkin huono idea jäädä kuppaamaan noita nemoidialaisia, Ellien ylimystöä ja herroja. Olivat he todellakin sananmukaisesti mätääntyneitä koko Kauppaliitto, kaikkine "kohteliaisuuksineen" ja halventavine silmäyksineen. Senaattori ei pitänyt ketään noista iljettävyyksistä kunniallisina, noiden ei olisi pitänyt päästää edes senaattiin roskaamaan tätä toimineen.
Amidala loi halveksuvia silmäyksiä noiden punertaviin kärpässilmiin takaisin ja asetteli kaapuaan, mietti sitten mitä vastaisi Dottille yhtä maireasti ja närkästyttävästi. Onneksi Anakin toimi järkevästi tällä kertaa, vaikka olihan Padmén puolustaminenkin sinänsä järkevää, ettei nainen menettänyt päätään.
Padmé hymyili teennäisesti ja tukahtuneesti Lot Dotille ja sitten muillekin sontakasoille tämän vieressä ja asetti kätensä rennosti eteensä.

"Ei laisinkaan häirinnyt... Keskustelimme erittäin 'ajankohtaisista' aiheista."

Senaattori sanoi äänessään se tietty ja samanlainen maireus, kuin muillakin keskusteluun osallistuneilla. Padmé etsi mielessään sopivaa tapaa luistaa tästä ikävästä keskustelusta, mutta päätti vain jäädä odottamaan sopivaa hetkeä siihen.

>> Kökköä<<

[Anakin Skywalker]

//Pahus..anteeksi,erehdys,Dash xD //