Aala
New Member
My life is for you
Posts: 29
|
Post by Aala on Nov 17, 2005 18:11:58 GMT 2
(( Wind, ole hyvä.^^ ))
Mekkonsa askelista rispaantuneet helmat levittäytyivät kauniin kankaisina, pitkinä ja kepeinä nurmelle, jonka yllä neitonen istui, auringon kajoavan säteen vielä koskettaessa valkeita kasvojansa, jotka niin pitkään olivat auringolta paenneet. Neula kävi taidokkaasti lankoineen neitosen kepeän hauraissa sormissa keuhkojensa nauttiessa raittiista, puutarhan metsäisestä tuoksusta.
Paikkasi kaiketi herransa raskaskankaista viittaa, siltä näytti sylensä yli valuva kangaspaljous joka painoi, mutta samalla lämmitti, vaikka Naboossa tuskin niin kovin kylmä olikaan päivän taipuessa punertavaan iltaan.
|
|
|
Post by Grievous/Wind on Nov 17, 2005 20:06:31 GMT 2
Kenraali Grievous oli menossa puutarhaan.Hän tiesi, että Aala olisi korjaamassa hänen viittaansa, joka todellakin tarvitsi aika ajoin korjaamista. Grievouksen täytyi myöntää mielessään, että Aala oli todella hyvä palvelijatar, tuskin parempaa saattoi toivoa, sillä hän teki työnsä aina kunnolla ja huolella. Tämä tietysti myös laittoi kenraalin miettimään asiaa; oliko Aalalla kenties jotakin muuta ajatuksissaan kuin vain palveleminen?Jotakin syvempää? Mutta mitä?Kuka voisi piitata droidin vartalolla olevasta oliosta? Grievous astui puutarhaan. Naboon kaunis ja raikas ilma sekä maisemat saivat hänet rauhoittumaan vähäksi aikaa.Harvoin sodan keskellä oli semmoista tilaisuutta, että voisi levähtää hetkeksi ja unohtaa muun maailman menot. Grievous jatkoi kävelemistä, kunnes näki Aalan hennon vartalonm joka sulautui yhteen puutarhan kauniiden kukkien ja puiden kanssa.tyttö näytti olevan ompelemassa hänen viittaansa, niinkuin Grievous oli arvellutkin. Grievous asteli lähemmäksi Aalaa. "Iltaa, Aala.En kai häiritse työtäsi?" Grievous yritti puhua varovaisesti, vaikkei se aivan sopinut hänen metalliseen ääneensä.Hän halusi olla silti varovainen, sillä ehkäpä tyttö halusikin olla yksin katselemassa punertavaa auringonlaskua.
//vähän kankeaa tekstiä//
|
|
Aala
New Member
My life is for you
Posts: 29
|
Post by Aala on Nov 18, 2005 16:51:52 GMT 2
Kuulonsa oli lyhyen, mutta ehkäpä jokseenkin raskaan ikänsä aikana tervöitynyt. Siitä oli tullut kuin herkkä, läpi kuultava siinä, joka värähti pienestäkin äänestä, vaan ei tänään - ei nyt, sillä nin oli hymyilevä katseensa keskittynyt neulan ja langan hiljaiseen, mutta huolelliseen liikehdintän kankaassa, jonka kohotti tuon tuosta silmillensä, tutkiakseen sitä ja sen ratkenneita saumoja, joita hennot kätensä paikkailivat varsin tarkkaavaisesti.
Grievous oli hyvä herra - ainakin omalla tavallaa, ja tuntui toisinaan, että Aala olikin ainoa elollinen, joka näki hänessä sen pienen osan metallikehossa elävää mieltä, tunteiden patoutumaa, joka oli varmasti pohjimmiltaan hyvä - ainakin jollakin tapaa. Aala oli varma siitä.
Vaan ajatuksensa särähtivät rikki kuin hauras lasi äänestä, joka kävi korvalle tuttuna, ehkä hieman pelästyttikin, mutta pian ilmeensä suli hennoksi, jokseenkin rikkuvaksi hymyksi ja herrallensa teki nyökkäyksen, joka muistutti paljolti kumarrusta.
"Ette toki, milord."
|
|
|
Post by Grievous/Wind on Nov 18, 2005 17:57:31 GMT 2
Grievous katsoi Aalaa, kuin hän olisi ollut lasia, josta auringon valo kimmeltelee. Grievous nosti päätään ja katsoi kauas järvelle, jossa kaunis punertava aurinko oli juuri laskeutumassa horisonttiin.Näky oli todella kaunis, niinkuin kaikki Naboossa. Kuitenkin, olisi tyhmää tuhota koko planeetta vain poliittisten kantojen takia, joten oli vain hyvä, että se oli tähän asti säästynyt kunnossa. "Pidätkö auringonlaskusta?" Grievous yritti hieman saada tunnelmaa pois sen kireydestä.Hän ei halunnut Aalan olevan täälläkin se sama tottelevainen neito, vaan että Aala saisi vihdoinkin olla edes hieman vapaa ja nauttia elämästä sen pienen hetken. Onneksi kukaan muu ei sen pahemmin tietänyt kenraalin ystävällisemmästä puolesta, sillä kuka pitäisi tämmöistä johtamassa armeijaa, jos hän ajattelisi vain kauniita auringonlaskuja.
|
|
Aala
New Member
My life is for you
Posts: 29
|
Post by Aala on Nov 19, 2005 19:34:48 GMT 2
Käytti neulaa huolitellusti kankaassa, pienoinen, haaveksiva hymy sakuraisilla huulillaan, kunnes kasvonsa sitten kohosivat aavistuksen kummeksuen, hillitysti yllätyneinä herraansa katsetta tavoittelemaan. Vaan lämmin oli se yllätyksen tunne, joka hänessä kävi, hyvillänsä, kun tuo vielä muutaman - huomaamattoman tikin ompelsi herransa viitan saumoihin ja kohotti raskasta kangasta hauraissa kämmenissään uudemman kerran
"En tiedä, näenkö sen samalla tavalla kuin te, mutta kyllä, pidän siitä kovasti," sanoi sitten, punniten sanojaan tietoisesti samalla kun siirsi katseensa punertavaan pilvipaljouteen taivaanrannassa.
Mietteensä olivat sittemmin ihmeen tummat ja katseensa vaihtui jokseenkin suruisan sinertäväksi edeltävältä pehmeydeltänsä. Ehkä nainen oli aavistuksen huolissaan.
|
|
|
Post by Grievous/Wind on Nov 19, 2005 19:56:18 GMT 2
Grievous mietti hetken tytön sanoja. Ehkäpä Grievous näki sen samalla tavalla, kuin Aala, sillä hän ei ollut kuitenkaan mikään droidi. Ainoa piirre, joka erotti Grievouksen droidista, oli hänen älykkyytensä, ainakin ulkopuolisen nähden. Mutta oliko oikeasti asia kuitenkaan näin? Syvällä itsessään Grievous tunsi jonkilaisia tunteita, ehkäpä jopa rakkautta, mutta kuori, jonka hän oli rakentanut päällensä, esti muiden nähdä sitä. Grievous käänsi päänsä tyttöä kohti ja näki tytön ilmeen olevan vähemmän huoleton kuin aiemmin. "Onko kaikki hyvin?"Grievous kysyi varovasti.
|
|
Aala
New Member
My life is for you
Posts: 29
|
Post by Aala on Nov 20, 2005 16:58:36 GMT 2
Laski katseensa ja pudotti hetkeksi neulan otteestaan venytellen sormiaan kuin saadakseen aikaa sanojen etsimiseksi, punnitsemiseksi, ja käytti katsettaan silmäkulmistansa herransa ilmeetömässä maskissa, jonka takaa kumpusi tukahdutettu ääni, jonka äänen paino oli niin omituisen rauhaisa. Hymy kiipesi vaaleille huulilleen pehmeänä, välittävänä, suruisanakin kun neito kohotti katseensa kaukaisuuteen, todeten hauraasti:
"Olen miettinyt," hän aloitti hymyillen, äänensä vakaana, jatkaen: "Mitä jos jonain päivänä, te ette enää tulekaan takaisin? Mitä minä sitten teen?"
|
|
|
Post by Grievous/Wind on Nov 20, 2005 17:39:22 GMT 2
Grievous katsoi horisonttiin ja kuunteli Aalan sanat. Hän käänsi hitaasti päätänsä ja katsoi tytön kasvoja. "Älä turhaan murehdi sitä.Tulen aina takaisin, en aio jättää sinua yksin tähän maailmaan." Jotenkin nuo sanat eivät vaan sopineet arvostetulle kenraalille, mutta kuitenkin hänen oli sanottava ne. Hän ei tulisi jättämään noin kaunista ja hentoa naista yksin tähän sotaisaan maailmaan.
|
|
Aala
New Member
My life is for you
Posts: 29
|
Post by Aala on Nov 21, 2005 16:22:51 GMT 2
Pieni punehdus ehkä karkasi neidon kalvakoille poskille, jotka harvemmin aurinkoa avaruuden tummasta tyhjyydestä näkivät. Katseensa kävi salassa toisen suunnalla, ehkäpä aavistuksen hämmästyneenä, mutta ah - niin kovin hyvillään, sillä siitä oli niin kovin pitkä aika, kun kukaan viimeksi oli hänelle mitään vastaavaa uskaltanut sanoa.
Ehkä olonsa ei enää ollut niin tyhjä kuin hetki sitten.
Kämmenensä vielä muutaman huolitellut tikin painoivat viitan rispaantuneeseen reunaan ja kämmensyrjänsä siloittelivat kättensä jälkeä huolellisesti, kun hennot sormensa sitten tarkasta ohuesta langasta solmivat pitävän solmun, jotta viitan helma ei rispaantuisi uudemman kerran.
|
|
|
Post by Grievous/Wind on Nov 21, 2005 19:30:27 GMT 2
//huutaa inspistään takaisin!//
Grieovus katseli Aalan kasvoja.Sileinä ja puhtaina ne hohtivat auringon viimesäteitä yhä kirkkaasti. Mitähän tuo tyttönen mahtoi ajatella? Aala oli niin usein haaveilevan näköinen, ettei Grievous tietänyt, oliko se ilme normaalia mielitilaa esittävä vaiko oliko Aala aina omissa maailmoissaan. Siittä huolimatta Grievous oli huomannut Aalan olevan myös yksi kauneimmista ihmisistä, sekä myöskin erittäin herkkä.
|
|