Kattohuoneistossa [Saa tulla riehumaan]

[Rune Haako]

Vanha neimoidialainen käveli hitaasti halki huoneen peilaavan, puunatun lattian, joka heitti kuvajaisen takaisin hänen punaisille, enää huonosti näkeville silmilleen, joiden kovakalvot olivat alkaneet samentua vanhuuttaan. Hän piteli pitkissä, laihoissa sormissaan vaaleaa posliinikuppia ja haukotteli äänettömästi, leukaperät hiljaa napsuen.

Kattohuoneisto oli kaunis, kaikki mitä mies osasi toivoa, mutta karu totuus oli, että sen vuokrasopimus loppuisi kahden kuun kuluttua, ja neimoidialainen oli rahaton - ainakin sillä hetkellä, sillä hänen kaikki rahansa olivat uponneet oikeidenkäyntiin, joka stressasi vanhuksesta viimeisenkin mielenterveyden ulos.

Tuo kohotti kupin kireiksi pidottuneille huulilleen ja ummisti silmänsä Coruscantin karulta kauneudelta, sillä kaupunki petti silmän. Se oli oikeasti paljon mädännäisempi, paljon korruptoituneempi, mitä kukaan olisi osannut kuvitella.

(( Näin. Riehumaan saa tulla. Rune on aina ollut rakas nyrkkeilysäkkini, miksei siis nytkin. ))

[Kreivi Dooku]

//Me siniveriset emme riehu. Korkeintaan harrastamme agressiivista keskustelua.//

Dooku käveli huppu yllään sisään kalliiseen kattohuoneistoon, järkälemäisten supertaisteludroidien saattelemana. Talon suojavarustelu ei ollut ylväälle separatistijohtajalle ongelma, pikemminkin hidaste. Hän astui sisään Rune Haakon taloon, koputtamatta (voimalla on mukava ominaisuus liikutella esineitä, esim. huoneistojen lukkojärjestelmiä).
"Kauppaluutnantti Rune Haako." Dooku lausui jyrisevällä äänellään, laskien huppunsa hartioilleen, ja kumartaen kohteliaasti.
"Pyydän nöyrimmin audienssia luoksenne." hän lausui, nyökäten lähes huomaamattomasti droidiseuralaisiinsa.
"Arvostaisin todella, jos teillä olisi hetki aikaa..." kreivi lausui kohteliaasti.

[Rune Haako]

*Säikähdys, säpsähdys kävi läpi vanhan ruumiin ja pisaran veti kahvia henkeensä niin, että se sai hänet yskimään raivokkaasti kämmentään vasten ja laskemaan kupin alas, vasten työpöytänsä peilaavaa pintaa.

Veti sitten syvään henkeä tuo ja ehti jo hivenen hätääntyä äänen rekisteröidyttyä hänen mieleensä.
Tämä tästä vielä puuttuikin - ihan tosissaan.
Hän räväytti silmiään kerran, kahdesti. Otti aikansa, ennen kuin kääntyi ympärikannoillaan ja kohensi aavistuksen hiippansa asentoa, karistaen kurkkuaan, häveten mielessänsä, sitä kuitenkaan näyttämättä.*

"Kreivi," tuo sanoi sitten maireasti, kuin vastaukseksi, kumartaen kuten väärältä, kärsineeltä selältään saattoi, ja jatkoi vanhalla äänellänsä:
"Puhukaa toki," totesi sitten, pieni epäilys peitettynä kurttuisille kasvoilleen.

Ei uskaltanut kääntyä enää selin toiseen.*

[Kreivi Dooku]

Dooku olisi ehkä hymähtänyt säikähtäneelle Haakolle, muttei halunnut loukata hänelle arvokasta henkilöä.
"Rauhoittukaa toki, Haako. En tullut vahingoittamaan teitä..." Dooku sanoi, vilkaisten olkansa yli droidisotilaitaan. Nuo eivät ehkä pohjustaneet kreivin sanoja uskottavalle pohjalle. Pelkäsikö Haako droideja? Vai oliko hän hämmentynyt, kun joku muu, kuin Kauppaliiton edustaja piti niitä hallinnassaan?
"Nämä droidit on hankittu Geonosikselta... Niitä on turha pelätä." Dooku viittasi edelleen supertaisteludroideihin.
"Mutta itse asiaan. Tulin kertomaan teille, etten ole ollut tyytyväinen Tasavaltaan enää pitkiin aikoihin, kuten julkisissa esiintymisissäni voi päätellä..." Dooku harppoi hieman huonetta. "...Enkä sitä palveleviin jedeihin. Pyytäisinkin teitä, Kauppaliiton edustajana, ottamaan yhteyden liittoutumanne johtoon, ja ilmoittamaan aikeistani..." vanha jedi käveli edelleen, kiertäen hieman Haakoa. "Ilmoittakaa, että muodostan Konfederaatiota, ja tarvitsen siihen tyytymättömien sektorien lisäksi Kauppaliiton kaltaisia suuryhtiöitä..."

[Rune Haako]

Tyytymätön ilme oli käydä Haakon kasvoilla, ennen kuin hän tajusi pitää ilmeensä ja tuntemuksensa kurissa, jottei vain vahingossakaan luovuttaisin keskustelun etulyöntiasemaa kreiville - vaikka oli jo varmasti niin tehnytkin. Hetken punertavanoranssit silmänsä pälysivät Kreiviä ja tämän olan yli droideihin, jotka jostakin syystä saivat hänet tuntemaan itsensä hermostuneeksi. Kreivi - tai ehkä ylipäätään kukaan muukaan - ei ollut hänelle luotettava.

Karisti sitten kurkkuaan uudemman kerran, paikkaillen samalla itseluottamustaan, huonoa ryhtiään keräten.

Punnitsi sanojaan, pohti kuinka vastaisi ja totesi sitten viileästi:
"Minä en varsinaisesti pysty johdon päätökseen mitenkään vaikuttamaan, mutta ilmoitan heille mielelläni."

[Kreivi Dooku]

Dooku nyökkäsi tyytyväisenä Haakon vastauksen, lakaten astelemasta ees taas kattohuoneistossa. Rancorin nahkaisista kengistä lähtenyt kopse lakkasi, ja kreivi hymyili niukasti Haakon suuntaan.
"Ymmärrän toki, ettette voi vaikuttaa Gunrayn tai yhdenkään muun johtokunnan jäsenen päätökseen..." Dooku sanoi, nostaen samalla taka-alalla kököttäneen supertaisteludroidin kourasta raskaan salkun, laski sen Haakon pöydälle, ja avasi sen. Sisällöksi paljastui valtava summa krediittejä.
"...Mutta kai voisitte silti puhua minusta hyvin kuvaavaan sävyyn?" Dooku lopetti. Oli hyvä vedota neimoidien luontaiseen ahneuteen.

[Rune Haako]

Selvä ahneuden kiilto syttyi Haakon syvälle kuoppiinsa kaivautuneisiin, punertaviin silmiin, joiden yli vilkkuluomet kävivät aavistuksen epäuskoisina, silmien katseen kohoten Dookuun aavistuksen ymmällään. Ilmeessä, jota Haako ei enää vaivautunut peittämään. Hänen pitkät, luisevat sormenpäänsä koskettivat höyhenen kepeästi salkun sisältöä kuin transsissa.

Tämä voisi olla avain hänen ahdinkoonsa, todella voisi. Hän saisi pitää kattohuoneistonsa, vaikka oikeudenkäynnit olivatkin häneltä kaiken mielenrauhaa myöten vieneet. Ja kaikki vain siitä, että hän heittäisi muutaman huolimattoman lauseen lööperiä ylimmälle johdolle.

Kaipa hänen omatuntonsa kuitenkin puuttui peliin ja pieni epäilevä, epämukava ilme vanhoilla, kuivettuneilla kasvoilla, ja tuo alkoi puhua, perääntyen puolikkaan askeleen:

"Kreivi, yritättekö te lahjoa minut?"

(( Minulla on hauskaa täällä. ))

[Kreivi Dooku]

//Samoin. Neimoidien pelkokertoimessa vieraana Rune Haako, Nute Gunrayn neuvonantaja ja elämäntapakeinottelija//

Dooku peitti äkkiä virnistyksensä, nähdessään neimoidin lasittuneen katseen laukun sisältöön. Ahneus oli näiden muukalaisten mukavimpia piirteitä. Mutta ei. Haakon piti esittää ylvästä. Ja vielä epäitsekästäkin. Oliko kuultu oudompaa, kuin epäitsekäs neimoidi?
"Neuvonantaja Haako, kysykää itseltänne vaivihkaa..." Dooku aloitti katsellen stressaantunutta neimoidia kylmän kohteliaasti.
"...Ovatko nämä lahjuksia..." kreivi jatkoi, astellen varovaisesti lähemmäs neimoidia.
"...Vai pieni lahjoitus väärästä tuomiosta kärsivälle?" Dooku lopetti. Neimoidin yllättävä omatunto olisi tuolla hoidettu. Ja jos ei, Voima auttaisi päättämisessä ehkä paremmin...

[Rune Haako]

Haako epäröi.

Epäröi selvästi, kuin ei olisi tiennyt, mitä sanoa - ja kenelle. Hän tunsi kurkkuaan kuristavan. Nielaisi tyhjää, ja tunsi jollakin tasolla suunnatonta haluaa alkaa hermostuksissaan hypistelemään jotakin. Hänen katseensa seurasi Dookua tämän askeltaessa lähemmäs ja oli jo astahtaa askeleen taaemmas, mutta hänen arvokkuutensa kielsi sen jyrkästi.

Tovin oli hän hiljaa ja antoi mielikuvistuksensa ja katseensa vaeltaa hetken, tasauttaen ilmeen kasvoillaan. Suoristeli aavistuksen ryhtiään, joka edelleen aavistuksen säälittävä oli. Astui lasisen, ikkunaseinänsä eteen mietteliäänoloisena ja antoi viileyden valua kasvoilleen pikkuhiljaa ja meni ahneuksissaan sanomaan jotakin sellaista, jota tulisi varmasti katumaan myöhemmin:

"Toki, toki, arvon Kreivi, mutta pelkäämpä, että sanani ovat hivenen kalliimpia kuin mitä luulette."

(( Kuolen. *Lolexplotion*
Rune olen ihana, kyllä vaan. Elämäntapakeinottelija on muuten ihana sana sekin. Oikein istuva. ))

[Kreivi Dooku]

Kreivi Dooku antoi Haakon miettiä sanojaan kaikessa rauhassa, vaikka neimoidin hermostuneisuus olikin melko tarttuvaa. Dooku kuitenkin kielsi sen itseltään. Hän oli tyyni. Häntä ei vaivannut mikään. Kaikki tapahtuisi, kuten hänen herransa oli suunnitellutkin. Aivan varmasti. Yksi neimoidi ei sitä häiritsisi. Aina hän voisi mennä suostuttelemaan jonkun toisen. Tai sitten pakottaa koko yritysjätin polvilleen. Hän oli kuullut edeltäjänsä tehneen samoin eräälle rikollisjärjestölle... Musta Aurinkoko se oli?
"Aivan, herra Haako, niinpä tietenkin..." Dooku hymyili taas niukasti, sulkien laukkunsa. Neimoidin ilmeestä näki, että tämä katui jo hiukan sanojaan. Mutta toisin kuin jo mainittu lordi Maul, Dooku oli herrasmies. Hän ei surmannut vastaanväittäjiä... heti.
"...Kykenette kai kertomaan, kuinka paljon minulta puuttui hinnasta? Taskullinen? Pussi?" hän sanoi pistävästi, mutta kohteliaasti talousupseerille.
"Uskokaa pois, raha ei ole minulle este..."

//Eihän Runea saa tappaa. Sidious ja Kauppaliitto närkästyisivät. Mukavaa, kun keksin kivoja termejä...//

[Rune Haako]

Mietteliäsyys asui edelleen hänen tutkimattomilla, happamilla kasvoillaan, joiden ilmeet olivat epäselvät, tyytymättömänoloiset, kuten aina. Kurotti kämmenensä nappaamaan jo jäähtyneen kahvikupposensa, muttei kohottanut sitä huulilleen. Kofeiinia - ah - ainut asia, jonka voimasta vanha enää pysyi hereillä.

Ehkä se vaati hivenen rohkeuden keräämistä - vastaaminen, sillä Haako ei tunnetusti ollut suulas ja rohkea sanoilla sivaltava. Kaikkea muuta. Räväytti silmiään Coruscantin auringonlaskulle tyhjästi ja sanoi viileänä, kopeana:

"Tuo riittänee - ainakin toistaikseksi."

Neimoidi sanoi harkiten. Vakuutellen itselleen, että liika ahneus soisi hänelle vain tukalan lopun, jos ajateltiin sitä, että hänellä oli seurassaan sith.

(( Eivät taida paljoa juoda kahvia Galaksissa, mutta otan sen riskin. Rakastan kofeiiniaddiktiosta kärsivää kurppaa. ))

[Kreivi Dooku]

//En minä ainakaan protestoi. Käyttäväthän ne englantia ja lautasiakin.//

Kreivi Dooku seisoi edelleen pöydän toisella puolella, suljettu salkku makasi pöydän ja hänen kämmeniensä välissä. Siinä olisi omaisuus. Näillä rahoilla saisi jo kokonaisen laivaston. Tai pienen planeetan. Mutta tällä hetkellä Rune Haakon sielu olisi tärkeämpi ostokohde. Ehkä myöhemmin, kun Separatistiliike, tai mestari niin toivoisivat. Muttei nyt.
"Oikein mukava tietää..." Dooku sanoi kohteliaasti.
"Ymmärtänettehän, että minusta ja suunnitelmistani mainitaan vain ja vain johtokunnalle?" kreivi räpäytti silmiään. "Tieto Tasavallan käsissä olisi minun kannaltani melko tuhoisaa... Ymmärtänette?" Dooku lausui. Ainahan hän voisi toisaalta kiistää koko tapaamisen. Oikeudenkäyntihän onnistui rahalla.

[Rune Haako]

Tunsi olonsa aavistuksen epämukavasksi tuo, kuumakin hänelle oli tullut, mutta se saattoi johtua vain sithin tukalasta läsnäolosta. Silmänsä olivat painua kiinni useaan otteeseen. Ehkäpä rahahuolien pyyhkäisy antoi hänen stressilleen sijaa laantua ja neimoidia oli alkanut unettaa. Näkyi se sitten päälle päin tai ei.

Kohotti kahvikupin huulilleen ja siemaisi.
Kahvi oli kitkerää, kylmää ja pahanmakuista.

Haako nyökkäsi sitten, epäillen hiukan mielessään, mihin soppaan oli lusikkansa työntänyt. Varmuuden yritti kuitenkin saada kasvoiltaan huokumaan, siinä pahemmin onnistumatta.

"Toki ymmärrän."

Totesi sitten vain iksiselitteisesti, keksimättä parempaa sanottavaa.

(( Pelaan Coruscantissa tällä hetkellä myös ravintolapelitystä. Pyysin Libertyä osallistumaan siihen Obi-Wanillaan. Ole tervetullut, jos mielesi tekee. ))

[Kreivi Dooku]

//Olin itsekkin aikeissa kysyä lupaa tulla mukaan, mutta nyt se tulikin ihan itsestään. Kiitoksia.//

Dooku nyökkäsi, hymyili köykäisesti, ja kohotti kätensä salkulta. Tämähän oli alkanut hyvin. Supertaisteludroidejakaan ei oltaisi välttämättä tarvittu, sillä Haako ilmeisesti ajatteli enemmän omia etujaan, niin terveydellisiä kuin taloudellisia, enemmän kuin mitä oli antanut julkisuudessa ymmärtää.
"Erinomaista." Dooku sanoi, viitaten droideja marssimaan ulos huneistosta.
"Erinomaista, luutnantti Haako. Otan teihin myöhemmin yhteyttä." kreivi kumarsi hieman neimoidille, ja poistui itsekkin ulos huoneesta, vetäen hupun kasvoilleen. Käytävällä ei tullut ketään häiriköimään, ja hän saattoi rauhassa nousta kiituriinsa, ja poistua paikalta.

THE END(?)