Hoiperrellen kujalla

[Grievous/Wind]

Wind otti tukea Daelricista pysyäkseen kunnolla pystyssä.
Hänen tilansa oli sekava, ei niinkään juomisesta, vaan koska hän ei ollut tottunut kipuun, joka oli hänellä kaikkialla kehoa.
Vaikka hän olikin joutunut monta kertaa hakatuksi, ei hän kuitenkaan ollut tottunut jäämään räjähdyksen lähelle silpottavaksi.Kivun vihloessa Wind jatkoi Kulkua Daelricin vierellä kohti ovea.
Kipu vihlaisi taas Windin päätä, mutta hän pysyi juuri ja juuri tolpilla.

[Daelric]

Daelric alkoi selvästi väsyä silpoessaan tietä läpi ihmisten. Hän ei keskittänyt enää lyöntejään tarkoiksi viilloiksi vaan huitoi brutaalisti kaikkia, jotka sattuivat tielle.
Hän näki jo oven edessään ja oli pääsemässä ulos, kun hänen vasempaan olkapäähänsä osui baarista ammuttu laserkiväärin ammus. Daelric lennähti eteenpäin ja kaatui kyljelleen maahan huutaen täyttä kurkkua tuskasta. Hänen olkapäänsä oli aivan seulana. Hän kompuroi pystyyn napaten pudonneen miekkansa. Hänen silmissään leimusi suunnaton tuskan herättämä viha. Daelricin keho joutui shokkiin, eikä hän enää tuntenut tuskaa.
Yhtäkkiä oviaukosta heidän perässään ilmaantui vartija kädessään raskas laserkivääri. Tämän tunkeutuessa ihmisten ohi ja päästessä näköetäisyydelle, hänen rinnassaan törrötti jo ilman halki lentänyt miekka. Vartija vajosi koristen maahan miekka syvällä rinnassaan.
Daelric loikkasi muutaman pitkän askeleen kohti vartijan pudonnutta laserkivääriä, vaikka jalat meinasivat pettää alta. Vain ja ainoastaan siksi, että ihmisen keholla on rajansa. Daelricin psyykeestä ei enää ollut kyse.
Veren tahrima palkkatappaja otti kiväärin maasta ja antoi sen laulaa kohti ovesta tunkevia ihmisiä, olivat ne vartijoita tai ei. Hän näytti silti kuin ei aikoisi siitä lähteä mihinkään ennen kuin kaikki kuolisivat...

[Grievous/Wind]

Wind oli jo nyt henkihievereissä, joten häntä ei kiinnostanut jäädä yhtään taistelemaan.
Ravistaen päätänsä hän nousi omin voimin pystyyn ja katsoi kunnolla tilannetta.
Jos Daelric ei jäisi turhaan ampumaan kaikkia täysin silpuksi, niin heillä voisi vielä olla mahdollisuus paeta.
"Daelrlr,Derlael, tai mikä olikkaan toveri,älä turhaan ammu kaikkia vaan juokse läpi!"
Jos Wind olisi ollut selvemmässä tilassa, olisi hän huomannut, että "joukse" sana oli aikas vitsiltä kuulostava sana, kun kerran kaksi haavoittunutta miestä oli kyseessä.
Wind päätti tehdä jotain hullua ja lähti jouksemaan kohti ovi aukkoa tuolinjalka aseenaan.

[Daelric]

Daelric kuuli aseen tappavan laulun yli Windin huutavan. Pienellä viivellä hän päästi liipasimesta ja käänsi päätään katsomaan. Siinä vaiheessa hän näki Windin jo nilkuttavan hullun lailla kohti ovea kädessään perinteinen improvisoitu lyömäase. Hänen aivoissaan välähti ja hän pääsi takaisin tähän maailmaan. Daelric hylkäsi aseensa, ja Windin juostessa ohi, hän koitti napata tämän karhunsyleilyyn.
Nyt olisi ehkä hyvä hetki paeta, Daelric tuumi ja tunsi yllättäen murskaavaa tuskaa olkapäässään. Hän ulvoi raivosta ja kivusta, mutta säilytti tajuntansa.

[Grievous/Wind]

Wind juoksi hulluna ovea päin ja löi taidokkaasti asellaan eteen tulevia päähän, taikka arkoihin paikkoihin.
Nyt on pakko päästävä ulos, kuolemme muuten tänne.
Wind kuuli Daelricin tuskan huudon ja kääntyi katsomaan toveriaan.
Hän meinasi mennä ensin auttamaan, mutta huomasi, että hänellä olikin jo kädet täynnä töitä lyödessään ihmisiä ja muita olioita tuolinjalalla.
Nouse nyt siittä maasta hyvä toveri ja tule, ei ole aikaa hukattavana, Wind tuumi mielessään.
"Delriác!Tule jo, ei ole aikaa hukattavaksi!"
Lausuinko nimen oikein?Tuskin, mutta nytten ei ole aikaa miettiä sitä...

[Daelric]

((argh.. suomen kielessä on tahditonta sano "nytten"! ))

Daelric näki vieressään kuolleen vartijan, jonka rinnasta törrötti hänen miekkansa. Hän tarrautui kahvaan ja ottaen siitä tukea hän vääntäytyi ylös. Tuskan vihloessa silpoutunutta olkapäätä hän nousi ja riuhtaisi miekan irti ruumiista. Harvapa enää halusi hänen lähelleen.
Daelric ei kiinnittänyt pahemmin huomiota windin huutoihin. Hän keskitti kaikki voimansa jaksamiseen. Hän rynni ovesta ulos hoippuen ja silpaisi miekalla joltain epäonniselta kasvot auki.
Ulos vapauteen päästessään hän etsi taas harittavin ja verestä kirvelevin silmin Windiä. Veri valui olkapäästä pitkin hänen velttona roikkuvaa kättään. Uusi tuskan ja raivon sekainen karjunta korisi hänen kurkustaan.
Enempiä miettimättä hän säntäsi nilkuttaen kohti yötä toivoen, että Wind seuraisi.

[Grievous/Wind]

Wind näki silmäkulmallaan Daelricin juoksevan ovesta ulos, samalla kun hän itse vielä esti vartijoita pääsemästä tielle.
Mutta mitenkä Wind pääsisi itse ulos ovesta, ilman että kukaan ampuisi hänen selkäänsä?
Samalla Windin silmiin osui raskaslaserkivääri, joka oli jäänyt joltain vartijalta siihen.
Wind löi muutaman lähestyvän ihmisen ja poimi nopeasti aseen käteensä.
Hän ampui pari nopeata sarjaa vartijoita kohti, jotka menivät nopeasti suojaan.
Samalla Windille tarjoutui sekunnin kestävä hetki, jolla hän syöksyi ovesta ulos.
Ulkona hän näki juuri ja juuri Daelricin tumman varjon juoksevan kadulla pakoon varjoihin, joten ilman empimisiä Wind päätti lähteä seuraamaan tätä.

[Daelric]

Daelric huomasi Windin pamahtavan ulos kapakasta ja lähtevän hänen peräänsä. Hän jatkoi vielä hetken, mutta hidasti sitten niin, että Wind saisi hänet kiinni.
Nyt olisi syytä päästä sitomaan haavat, ettei kuolo korjaisi. Mutta minne? Ei ollut enää paikkoja mielessä. Paitsi yksi, jonka nyttemin pitäisi olla tyhjä. Se mies, jonka takia Daelric oli tähän rotankoloon tullut, oli nyt kuollut ja hänen asuntonsa olisi tyhjä.
Siinäpä se, matkakaan ei ole pitkä, vain muutaman korttelin.
"Wind! Tiedän paikan minne mennä.." Hän huohotti. "Ei oo pitkä matka.."

[Grievous/Wind]

Wind seurasi Daelricia ja sai tämän kiinni joustessaan.
Hän oli aivan poikki, haavoja oli ympäri kehoa ja ruhjeet tuntuivat kivuliana juostessa.
Siltikään Wind ei antanut kivulle periksi, vaan jatkoi sisulla juoksemista, kunnes Daelric hidasti.
Kuullessaan daelricin sanat, Windille tuli heti hyvä olo, suojapaikkaahan tässä tarvittaisiinkin.
"Hienoa.Näytä tietä, yritän tulla perässä"
Wind aikoi pyyhiä hikeään otsalta, mutta saikin kätensä vain veren tahrimaksi, sillä hän oli unohtanut aivan kokonaan päässä olevan haavan.
Nyt kun Wind oli hieman ehtinyt hiljentää, hän tunsi kuinka hiki kirveli haavoissa.
Ei, nyt ei kyllä luovuteta, kun kerran siittä helvetistäkin päästin pois.

[Daelric]

Yllättäen Daelricia alkoi naurattaa koko jupakka. Hän hekotti yskien niin, että verta nousi suuhun. "Loistokas keikka!" Hän huohotti. "Harvoin näin tehokasta toimintaa." Hän jatkoi ja nilkutti eteenpäin kohti suojapaikkaa.
---
Maratoonilta tuntuneen matkan jälkeen Daelric pysähtyi ja osoitti muutaman kymmenen metrin päässä näkyvää hissiä. "Tolla me päästään ylös", hän sanoi ja lähti nilkuttamaan eteenpäin.

[Grievous/Wind]

Wind kulki Daelricin perässä ja seurasi tätä.
Huomatessaan Daelricin nauravan, hän hieman ihmetteli.
Mitäs tässä ny niin naurettavaa on?Tai no, oikeastaan, oli kyllä ihmeellisen outo tuuri, heh, mehän pääsimme elossa ulos sieltä.
Wind hymähti hieman, mutta huomasi taas kipeän päänsä.
"Täytyy myöntää että olet kyllä aikas hyvä etsimään vaikeuksia, mitenkäs muuten koko jupakka alkoi?Eikös noi ollukkaa sun tuttuja?"

[Daelric]

Daelric klenkkasi hissin ovelle. Se oli sopivasti valmiiksi alhaalla. "Ääh.. Muistin turhan myöhään, ettei nähty turhan iloisissa merkeissä Morghanin kanssa viimeksi.." Hän tarjosi selitykseksi väkivaltaisesta taistelusta. Hän astui sisään ja nojasi selkänsä hissin seinään. Hapuillen kädellään neljännen kerroksen nappia hän jätti ennestään likaiseen seinään verijäljen olkapäästään. "Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan."
Daelric muisti yllättäen, että asunnossa, johon he olivat menossa odottaisi mielenkiintoinen yllätys: kidutettu ja raiskattu ruumis. Huvittunut virne levisi hänen verentahrimille kasvoilleen, ja silmissä vilkahti ilkikurinen pilke, kun hän päätti olla mainitsematta asiasta etukäteen. "Siellä ylhäällä voi sitten olla vähän sekaista, mutta se tuskin haittaa.."

[Grievous/Wind]

Wind ei sen pahemmin jäänyt yksityiskohtaisempaa tietoa utelemaan, vaan hänelle riitti Daelricin selitys.
Wind seurasi Daelricia hissiin.
"Eipä ole mua ennen sekaisuus haitannut, tuskin nytkään."
Wind tosin mietti hetken mitä Daelric oli mahtanut tarkoittaa, sillä Wind huomasi hänen virnistyksensä.
Ylös päästyään Wind astui sisään ja huomasi lattialla ihmisen ruumiin.Näky ei paljoa ilahdattanut Windiä, mutta hän olikin tottunut näkemään tällaista Nar Shaddan pimeillä kujilla.
"Mikäs paikka tää on?Joku tuntematon vaiko tiiäkkö tän jostain?"

[Daelric]

Daelric aikoi ensin yskähtää vain hiukan, mutta joutuikin rajuhkon yskänpuuskan riepottelemaksi. Hän ärisi tuskissaan, mutta väänsi naamalleen virnistyksen. "Kalavelkoja, toveriseni, kalavelkoja.." Hän tokaisi julmalla, viileällä äänellä. "Hoidetaan se helvettiin tosta, kunhan saadaan vähän haavoja sidottua."
Asunto muodostui kahdesta pienestä huoneesta, kylpyhuoneesta ja sekaisesta keittiöstä. Daelric nilkutti keittiöön etsimään side- ja leikkaustarpeita kehottaen Windiä etsimään kylpyhuoneesta. Keittiössä olevasta ensiapupakkauksesta löytyi suonensisäisiä kipulääkkeitä, sidetarpeita, sakset ja muutama kirurgiveitsi. Daelric raahasi ne makuuhuoneeseen, jossa ei sentään tarvitsisi katsoa runneltua ruumista.. siis omansa lisäksi jonkun muun. "Löytys jotain!" Hän huusi Windille. "Alkeellista, mutta kyllä niillä alkuun pääsee.."
Daelric leikkeli saksilla hiukan takkiaan saadakseen sen pois päältä. Teki saman aluspaidalle ja kävi käsiksi olkapäähän. "Ai perkele.." hän ärisi ja kaivoi esiin yökerholta varastamansa viskipullon. Pitkän ryypyn ja kahden särkylääkeampullin jälkeen hän huojui hetken istuallaan ja kupsahti tajuttomana selälleen.
Koko hänen olkapäänsä oli murskana. Haava ei vuotanut kovin pahasti, mutta ei kyllä ollut laastarilla paikattavissa. Proteesi saattaisi olla väistämätön.

[Grievous/Wind]

Wind meni kylpyhuoneeseen etsimään jotakin side tarpeita.Nopeasti hän päätti huuhdella kättänsä veden alla ja kuullessaan Daelricin huudon, hän päätti mennä katsomaan ensiaputarvikkeita.
Lääkkeitä Wind ei uskaltanut ottaa, sillä hän ei tykännyt niistä, mutta siteitä hän kyllä käytti päähänsä ja käsiin, onneksi sentään ei tarvinnut paitaa ottaa pois, Windihän oli sen heittänyt aikoja sitten kujalle.
Nytten vasta Wind huomasi laskea vähäksi aikaa raskaanlaserkiväärin, jonka hän oli ottanut mukaansa yöklubista pakomatkalla.
Daelricin sammuttua lattialle, Wind päätti katsoa hieman tämän tavaroita.
Ottaen kaiken rahan/aseet/hyödylliset tarvikkeet Daelricin taskuista, päätti Wind lähteä vähin äänin pois huoneistosta, kadulle.
Wind kiinnitti selkäänsä uuden raskaanlaserkiväärin.Olihan se vähäsen törkeätä jättää tuo hyväksi kaveriksi osoittautunut mies makaamaan puolikuolleena asuntoon.Windiä meinasi jo omatunto kirpaista, kunnes hän muisti missä planeetalla hän oli.
Eiköhän vaan eletä kulttuurin ja tapojen mukaan.
Samalla hänelle tuli mieleen se piilopaikka, jossa olisi rauhallista nukkua.
Wind lähti kävelemään (vaikka huojumiselta se vaikutti) kohti piilopaikkaansa.

//sori, tilaisuus tekee varkaan, ainakin Windistä .
Jaah, mutta, saiko Wind mitään arvokasta mukaansa?//