Haakon kattohuoneistossa

[Rune Haako]

((Peliseuraa, kiitos. Omituinen aihe on, mutta olkaa niin kilttejä, älkääkä jättäkö Ellietä ihan yssin. ó__ò))

[Eleanor]

Tyttö haukotteli. Hän käänsi kylkeä sängyssään ja antoi peiton pudota haurailta, valkeilta hartioiltaan,korpin mustan hiuskuontalonsa kokeillsa vapaana ja takkuavana selkäänsä. Kohottautui sitten istumaan nopeasti, kuin sähköiskun saaneena ja heitti hiuksensa yli olkansa, kuin vaistonsa varassa.

Huoneensa oli aikaisen aamun hämärä, sillä ikkunoita ei oltu avattu vielä Coruscantin punertavanoranssiin, vilkkaaseen aamuun, jonka saattoi nähdä kattohuoneistosta pitkälle kauniina, mutta silmän pettävänä. Mätä se oli - Coruscant. Kaikkine kauneuksineen.

Tyttö kiersi silkkisen ohuen peiton ympärilleen ja kohottautui ylös, kumartuen sitten peilinsä äärelle ja istuutui alas, poimien mustan meikkikynän hoikkiin, kylmettyneisiin sormiinsa. Räväytti nuutuneena suuria, meikittömiä, eriparisia silmiään ja kuuli askeleita ovensa ulkopuolelta, koputuksen oveltaan.

Sutaisi sitten nopeasti paksut, mustat viivat ympäri silmiensä ja raäväytti niitä kerran karkea väsymyksen tunne kasvojensa takana ja kohottautui ylös, pidellen kiinni peittonsa reunasta. Tyttö askelsi huoneensa lauhkean lämpöisen lattian lävitse ja raotti oveaan sipaisten suortuvan valkeilta, arven karusti halkomilta kasvoiltaan, ja kohtasi herransa kasvot raottaessaan ovea.

"Lähden Senaattiin, hra. Gunray on odottanut minua jo puolisen tuntia," neimoidi sanoi hermostuneen oloisena, luoden nopean silmäyksen palvelijattarensa voipuneisiin silmiin, jotka katsoivat ylös hänen omiinsa.

"Näin aikaisin?" Tyttö kysyi ja kohotti kulmiaan teatraalisen epäuskoisena, nojautuen kepäesti vasten oveaan valkealle, terävällä kyynärällään.

Haako kohautti olkiaan ja nyökkäsi, sanoen:
"Tule hakemaan minua niihin tavallisiin aikoihin," hän sanoi sitten, huikkauksenomaisesti ja kääntyi pois samalla kun palvelijattarensa nyökkäsi tuolle pieni hymy meikittömilla huulillaan ja sulki huoneensa oven.

Hänen korviinsa kantautui kuinka Haakon askeleet kaikkosivat oven käynnin saattelemana käytävään.

[luminaraunduli]

///Saan kai tulla mukaan?///


[Nidee]


Twi'lek asteli pitkin valoisia käytäviä luksushuoneiden ohi, pienen yövieraillunsa erään senaattoin luona. Vaattensa taskussa oli paksu nippu krediittejä. Sivutulot olivat aina tervetulleita.
Askelensa olivat äänettömiä, niinkuin pitikin, ammattinsa takia.
Nainen kohensi hiukan lumpsahtanutta nuttuaan.
Tyhmä senaattori... Ei minkäänlaista hienoistuneisuutta....
Nainen kuuli askelia sekä puhettta edessään. Kurkistaen kulman takaa näki neimoidialaisen sekä tytön oviaukossa.
Hetken päästä neimodi lähti ja ovi meni kiinni.
Hetken kulman takana odotettuaan nainen jatkoi matkaansa käytävää pitkin...

[Rune Haako]

(( Anna palaa vaan. ^___^ ))

[Eleanor]

Ovi ei mennyt kiinni, ei ainakaan kunnolla vaan se kimposi pienesti karmeistaan pienen metallisen kilahduksen saatelemana, kun tyttö kääntyi pois sen luota, ja istuutui takaisin tuolilleen antaen peiton valahtaa alastomalta keholtaan, jonka nopeasti puki satiinisiin, mustana peilaaviin alusvaatteisiin, heittäen sitten peiton puolihuolimattomasti sängylleen.

Metalliset kynnet kävivät kevyesti toisiaan vasten kun tämä otti muutaman askeleen ikkunaa kohden ja aukaisi sälekaihtimet pienellä valkeiden sormiensa eleellä. Huokasi, mutta hijaa ja kepeästi, heittäen mustan aamutakin ylleen, varoen repimästä sen hienoa kangasta metallisilla torakynsillään, jotka sitten ruuvasi keskittyneesti vuoroin irti vasemmasta kämmenestään, johon lopulta jäi vain kaksi elävää sormea.

Mihin lie menettänyt kolme metallilla korvattua.

[luminaraunduli]

[Nidee]


Twi'lekin lekku heilahti kouristukenomaisesti. Tilaisuus. Huoneen omistaja oli selvästi lähtenyt jonnekkin ja jättänyt luksushuoneensa tyhjilleen. Aina kannatti tarkistaa tälläiset asiat, jos ei muuta niin uteiliaisuudesta.
Nidee odotti viitisen minuuttia, raotti ovea ja astui sisään.

[Rune Haako]

[Eleanor]

Pitkät, parinkymmenen sentin mittaiset metallikyntensä lojuivat pöydällä peilin edessä. Ikkunasta tulviva auringon valo halkaisi himmeän hämärän kun tyttö pujahti keittiöön. Sytytti valot siristäen arkoja, eriparia silmiään.

Ei kuullut oven käyvän. Jatkoi vain rauhallisena aamutoimiaan ja alkoi valmistella itselleen jonkinlaista aamiaisentapaista.

[luminaraunduli]

[Nidee]

Todettuaan ensin huoneen tyhjäksi, alkoi nainen kurkistella kaappeihin, laatikkoihin ynnä muihin säilytyspaikkoihin.
Ei, ei hän varas ollut, mutta aina oli hyvää elää muiden rahoilla.

[Rune Haako]

[Eleanor]

Kun hän oli sekoittamassa itselleen aamukahvia, särähti terävä kilahdus hänen korvaansa ja sai eleensä pysähtymään niille sijoilleen. Hetken hänen tarkat korvansa kuulostelivat askelia ja pieniä kolauksia, kaapin avaamisia ja pieniä taukoja näiden eleiden ja äänien välissä.

Tyttö laski kupin elävämmästä kämmenestään hiljaa, mykästi, äänettä ja otti muutaman askeleen kohti uusia, omituisia ääniä, jotka saivat hänen arpiset kasvonsa vääristymään turhautumisesta ja valppaudesta. Kurotti sitten kätensä takaisin kynsiensä luo ja napsautti ne takaisin paikoilleen magneettilukkojen avustamana.

Askeleensa olivat pehmeät, kuin kuiskaus. Ne hiipivät hiljaisuudessa Twi'lek hahmon luokse, joka oli kääntynyt yhden kaapin suuntaan ja availi sitä innokkaana, uteliaana kun tämän askeleet saavuttivat kosketusetäisyyden. Ellie kohotti metallikynsien ilkeän, valoa vasten kiiltavän kämmenensä. Pitkät ja terävät metallikynnet kohosivat toisen kaulalle yli toisen olan, koskettivat hiuksen hienosti, mutteivät viiltäneet - eivät vielä.

"Suosittelisin sinua lopettamaan omaisuuteni ronkkimisen."

[luminaraunduli]

[Nidee]


Nidee jähmettyi sille sijoilleen. Joku oli tullut huomaamattomasti hänen taakseen sillä aikaa kun tämä oli tutkinut sen jonkun kaappeja.
Kuinka hän oli saattanutkin olla näin varomaton ettei ollut ensiksi tutkinut muita huoneita.
Kuka tuo asunnon omistaja olikaan, ainakin hänellä oli mielestään etulyöntiasema.
Ehkä olikin, mutta tuskin tuo aavisti mitään. Salamurhaaja oli aina valmiina taisteluun. jopa aseettomana. Ja olihan hänen uudessa kädessään jotain mistä mikään elävä ei paljoa pitäisi.
Nidee käänsi hitaasti päätään toisen suuntaan, miettien samalla mihin iskisi...

[Rune Haako]

[Eleanor]

Metalliset raatelukyntensä yhä lepäsivät vasten toisen kaulaa, ja tuon ilme pingottui keskittyneisyyttä, kun tämä tajusi toisen kääntävän päätään. Pieni irvistys kävi tytön arven halkomilla kavoilla.

Toisen liike laukaisi hänen pitkien metallikynsiensä liikkeen. Ne kohosivat aavistuksen kaulalta, ja iskivät toista kohti välittömästi.

[luminaraunduli]

[Nidee]


Silmänräpäyksessä oli toinen tajunnut Nideen käden hienon liikkeen ja vastannut siihen omallaan.
Nidee ehti vain kallistaa itseänsä niin ettei toisen kynnet osuneet kaulaan vaan hipaisivat paljasta olkapäätä, aiheuttaen pintahaavan, josta luultavasti jäisi vieläpä arpi.
Hetkessä Nidee oli pyörähtänyt toisen ulottuvilta ja vetäissyt vyöltään kokoontaitetun voimapiikin. Vielä hetki ja hän seisoi voimapiikki suunnattuna vastustajaansa päin.
" Yritäppä äskeistä temppuasi uudestaan, neimoidialaisen huora!


///Nidee pistää vielä liikettä ellieen ^^///

[Rune Haako]

(( Hoo. Tämä on Dashin mieleen! "Neimoidialaisten huora" *Kikatusta ja inspiraatiota* ))

Tyttö nuolaisia karkeaa, arpeutunutta huultaan teräväkärkisellä, verenpunaisella kielellään antaen kuvajaisen heijastua hailuna sameista, eriparisista silmistään, jotka tuijottivat toista kuin toisesta maailmasta. Niin oli niiden ilme ihmeen sairas, jokseenkin mielenvikaisen oloinen, kun tämä otti muutaman hypähdyksenoloisen askeleen taaemmas ja asettautui salamaakin nopeammin taisteluasentoonsa, pidellen kolmea, pitkää ja ilkeän terävää metallikynttään esillä.

Nauhamainen, siiman ohut veronoro oli tarttunut toisesta niihin.

Herjasta ei välitetty ihmeemmin, olihan tyttö kuullut tuon ennenkin ja tiesi, miten se ei pitänyt paikkaansa. Antoi katseensa pingottuneena, jokseenkin ivaavasti hymyävänä käydä toista kun sanoi:

"Sinä oletkin oikea otus puhumaan siitä, vai mitä?"

[luminaraunduli]

[Nidee]


Katseli kuinka tuo alhainen vastustaja liikkui kauemmaksi, pysähtyen taisteluasentoon. Äkkipikainen tyyppi. Hänhän oli vain eksynyt väärään huoneistoon tutkimaan tavaroitaan.
" Sinä et voi minulle mitään, pentu! nainen melkein sylkäisi sanat suustaan ja lähti ovelle päin voimapiikki toista kohti suunnattuna.
Kiittäisit onneasi että en huomannut sinua kolostasi, muuten olisit jo kuollut... ja haluten loukata vastustajansa lisäsi: Ihan kuin rakas neimoidisi...
Samassa hypähti ovea päin, tempaisi lämpöräjähteen pukunsa taskusta, ja pudotti sen kääntyessään lattialle tytön eteen, lähtien samalla juoksemaan käytävää pitkin, jolla kulki jo muutamia korkeassa virassa olevia henkilöitä.

[Rune Haako]

[Eleanor]

Säikähdys kävi hänen kasvoillaan, kun tarkat silmänsä sitten äkkäsivät lämpöräjähteen, joka lensi kuin hänen sydämenlyöntiensä hitaudessa halki ilman, ennen kuin tyttö tajusi ottaa nopean askeleen ja kohotta elävämmän kätensä ja nappasi ilkeästi tikittävän pommin käsiinsä vain hädin tuskin. Se oli vain hipaista hänen sormenpäitään, mutta tyttö sai kuitenkin keploteltua sen tyhjästä hoikkien sormiensa otteeseen, jotka tarttuivat sitten tärävästi ja ajatusta nopeammin nakkasivat ulos ikkunasta, jonka lasi särähti riikki korvia huumaavan korkeasti.

Päättäväisyys pingottui kostonhimoisilta kasvoiltaan, kun tämä venytteli sormiaan kaikessa yksinäisyydessä vaimean pamauksen kuuluessa etäältä - ulkoa.

Kietoi sitten mustan, satiininkaltaisen aamutakkinsa vyön kireään umpisolmuun ja kiinnitti asevyöntä lumen valkean säärensä paljaalle iholle kietoen kiiltävät, mustat hiuksensä sitten löysälle ponin hännälle takaraivoonsa, ja löi sädepistooliinsa uuden teholippaan ampaisten käytävään.

Eipä ollut Twi'lek vielä kovinkaan kauas ehtinyt. Kohotti sitten sädepistoolinsa silmiensä tasalle ja tähtäsi, ampui.

[luminaraunduli]

[Nidee]

Juostessaan pitkin suoraa käytävää kuuli ensin räjähdyksen jostain kaukaa, luultavasti tyttö oli heittänyt räjähteen ikkunasta. Hetken päästä vilkaisi taakseen. Tyttö oli hänen takanaan kauempana käytävässä sädepistooli ojossa.
Nidee kuuli laukauksen, ja keskittymisen herpaantuessaan kaatui, ja kieri vähäsen matkaa lähimmän koristepatsaan taakse. Vetäessään omaa asettaan vyöltään katsoi ympärilleen. Tytön laserammus oli näköjään osunut tuuletinlaitteeseen joka nytten kivassa tahdissa sylki kipunoita.
Tämän jälkeen kääntyi ja vilkaisi nopeasti patsaan takaa.

[Rune Haako]

Kuin automaattisesti laukauksensa jälkeen hypähti tuo pienen voltintapaisen jaloillensa, pidellen itseään lattian yllä toisella kädellään. Tämä ele oli kuin suojautuminen, jos vaikka toinen olisi sattunut heittämään muutaman ammuksen tämän oman perään. Hengityksensä oli tasainen ja ilmeensä jokseenkin omituisen innostunut, omituisella tavalla eloon herännyt, mutta haukkamaisen tarkka.

Nuolaisi uudemman kerran huuliaan, kuin keskittymisen merkkinä ja varmisti otteensa sädepistoolistaan, samalla kun aavistuksen - ihan vain aavistuksen verran - kohottautui lattian rajasta ylemmäs. Notkea kuin kissa.

[Rune Haako] (( <- Pakko se on ))

Jupisi ja noitui mielessään sitä kuinkja häneltä Kauppaliiton arvostetulta kauppaupseerilta ja varakuninkaansa neuvonantajalta oli voitu unohtaa kyyditys senaattiin. Kuinka ihmeessä? Kysyi neimoidi itseltään närkästyneenä, askeltaen kohti huoneistoaan uudemman kerran.